Lunta on pyryttäny jo monta päivää, mutta tänään meille tuli kylään semmonen lapinkoira, jonka nimi on Pyry. Oli jo melkeen pimeetä, kun lähdettiin yhdessä lenkille, niin ettei korkeempi ihminen saanu meistä kunnon kuvia, mut kyllä kai tosta vähä näkee kuinka iso poika se oli.
Me oltiin ihan huuli pyöreenä, et tommosiako meistäkin pitäis kasvaa, mut matalampi selitti, ettei välttämättä tarvii, eikä taida tullakaan, vaikka mitä syötettäis. Me ollaan pieniä tyttöjä, eikä kumpikaan edes kovin kovia ruuan perään. Juokseminen on hauskempaa, joten tyydytään sitten pysymään pieninä ja sirpakoina ja ihan vaan ihailemaan tommosia muhkeita paksuturkkisia poikakoiria.
Me oltiin ihan huuli pyöreenä, et tommosiako meistäkin pitäis kasvaa, mut matalampi selitti, ettei välttämättä tarvii, eikä taida tullakaan, vaikka mitä syötettäis. Me ollaan pieniä tyttöjä, eikä kumpikaan edes kovin kovia ruuan perään. Juokseminen on hauskempaa, joten tyydytään sitten pysymään pieninä ja sirpakoina ja ihan vaan ihailemaan tommosia muhkeita paksuturkkisia poikakoiria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti