maanantai 15. helmikuuta 2010

Vinskin herätyshuki

Me otukset yritetään vähä vuorotella ton matalamman herätyskellona. Korkeempaa onkin ihan turha yrittää väkisin herätellä. Siihen ei tehoo ydinpommikaan, jos sitä sattuu oikeen nukuttaan.

Meillon kaikilla vähä erilainen taktiikka niissä herätyshommissa. Mä yleensä jäähdytän ensin kuonon pihalla sopivan kylmäks ja käyn sitten tuikkaamassa matalampaa naamaan sillä märällä jääkalikalla. Essi luottaa paheksuvaan tuhinaan ja tepasteluun. Seita hyppää suoraan kimppuun ja Villiminttukissu pyydystää varpaita.

Vinskillä oli tänään persoonallinen taktiikka, kun se hiipi ensin lähelle kuin ujo pantteri. Sitten se luikahti peiton alle, asettui ihmisen vattan päälle ja rupes leipoon tassuilla. Vaikutusta varmaan tehosti se, kun ei se osaa kiskoo kynsiään kunnolla sisälle. Sit kun ihminen oli kunnolla mureutettu se maistoi sitä yksitellen joka sormesta.Mä vähä luulen, et sillä oli taas joku pentukohtaus. Sille tulee joskus semmosia, mut ihan turha on ihmisen pikkusormesta maitohanaa ettiä. Mä tiedän. Oon kans pentuna tutkinu asian.

Kun se oli saanu ihmisen ylös ja kahvinkeittoon, se sai palkaks Latzii ja raksuja ja sit oikin hyvä heittäytyy lempituolille ottaan ikkunan läpi aurinkoo.Päivän hommat oli niinku pulkassa.

3 kommenttia:

  1. Hyvin järjestetty. Eivät pääse tottumaan liikaa yhteen herätykseen :)

    VastaaPoista
  2. Makea kuva ja kissa!
    Ja vielä Hienolla
    Antiikkituolilla....
    Krr-rr kehräys!

    VastaaPoista
  3. Parempi herätyskello ku sata jänistä!!!

    VastaaPoista