Meidän ihminen luki tänään tämmösen jutun. Siinä väitetään, että koirissakin on optimisteja ja pessimistejä. Vaikka nuo psykologien kokeet on yleensä aika pöhköjä, kyllä ne voi olla tässä asiassa oikeessakin.
Mä ainakin olen ehdottomasti optimisti. Siitä ei oo epäilystäkään. Mä odotan aina, että jotain jännää tapahtuis ja heittäydyn innokkaasti uusiin juttuihin.
Seita taas on ehkä enemmän pessimisti. Se luulee aina, että toiset koirat aikoo sille jotain ikävää ja että me kaikki halutaan syödä sen ruuat heti, kun silmä välttää. Ihmisten suhteen se jostain syystä on kumminkin liiankin optimisti. Se luulee, että se on kaikkien mielestä ihana ja suloinen ja tukkii syliin heti, kun vaan pääsee, eikä semmosesta tosiaankaan kaikki tykkää..
Mä ainakin olen ehdottomasti optimisti. Siitä ei oo epäilystäkään. Mä odotan aina, että jotain jännää tapahtuis ja heittäydyn innokkaasti uusiin juttuihin.
Seita taas on ehkä enemmän pessimisti. Se luulee aina, että toiset koirat aikoo sille jotain ikävää ja että me kaikki halutaan syödä sen ruuat heti, kun silmä välttää. Ihmisten suhteen se jostain syystä on kumminkin liiankin optimisti. Se luulee, että se on kaikkien mielestä ihana ja suloinen ja tukkii syliin heti, kun vaan pääsee, eikä semmosesta tosiaankaan kaikki tykkää..
Aika jännä asia! Eipä ole tullut mieleen miettiä moista asiaa. Tosin tuo tutkimus on vain suuntaa-antava ja otanta todellakin liian pieni, jotta siitä pystyisi oikeita tuloksia saamaan. Eikä tässä kokeessa otettu huomioon sitä, että oikeassa eroahdistuksessa koira ahdistuu ja stressaa niin paljon, että se ei todellakaan pysty syömään. Eli siinäkohtaa kepun paikalla (positiivinen tai negatiivinen) ei ole mitään merkitystä...
VastaaPoistaMutta pehmeät koirat kieltämättä muistavat kaikki negatiiviset tapahtumat ja asiat paljon vahvemmin ja helpommin kuin kovat koirat. Siitä voisi koirien positiivisuutta paremminkin tulkita. Pehmeät ovat pessimistejä ja kovat optimisteja. :) Ehkä. Näin äkkiseltään ajateltuna.
Yhdyn Minzin ajatuksiin - Jekku kun on kova ja sitä kautta ikuinen optimisti. Me jopa opetettiin sille kyttäämisen sijaan luopuminen, mitä se nyt tarjoaa kaikkiin asiohin, mitä se ei saa. :D Eli se on silti optimisti, vaikka kielletäänkin kyttäämästä.
VastaaPoistaKovaluonteiset koirat unohtaa myös ikävät tapahtumat pehmeitä helpommin, ja juuri sitähän ominaisuutta luonnetesteissäkin kartoitetaan.
Optimistiuros taas ajattelee, että pärjään minä tuollekin urokselle ja alkaa kukkoilla, että ehkä se ikuinen optimistikin jossai vaiheessa kääntyy pessimistiksi jos tarpeeksi paljon saa hammasta..
Peikko on miettinyt onko parempi olla optimisti vai pessimisti, mutta oikeasti se ei ole viälä keksinyt.
VastaaPoistaPsykologeilla on minun mielestäni useinkin omituisia tapoja operationalisoida tutkimuskohteitaan. Melko pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdään myös aivan riittämättömin perustein.
VastaaPoistaTuo sinun selityksesi kuulostaa koiraihmisille tutummalta ja aivan järkeenkäyvältä ilman tekotieteellisiä tutkimusasetelmiakin, Minz :)
Minulle tuli tuommoisia tilanteita mieleen myös, quu, ja sitten päädyin tuumailemaan, että kas kun eivät älykkydeksi tulkinneet sitä, että koira ei turhia intoile (tai uhoile kerta toisensa jälkeen isoille uroksille)..
sillä, kuten Isopeikko on ajatellut, kumpi sitten lieneekään parempi. Minusta ainakin joskus on parempi rauhassa katsoa kuin rynnätä jonnekin päätä pahkaa ja sitten katua - koirienkin ;-)