Tänään meidän ihmiset otti hetkeks Pippinlampaan ulos syömään. Se oli narussa kiinni, mutta puskan takana, kun ne päästi Ainun irti ja kutsu sitä kattoon lähempää. Kai ne luuli, että Ainu oli nähny sen turvallisesti pihan toisesta päästä jo, mutta ei ollu...Kun se hirmuinen, iso mörrikkä kurkkas puskan takaa, Ainu pelästy niin kauheesti, että juoksi ulisten takas häkkiin. Ei taida siis tulla paimenkoiraa tästä tyttärestä. Ei ainakaan tämän peljästyksen jälkeen.
Tossa yläkuvassa mä oon suurin piirtein saman ikäinen kuin Ainu nyt ja jos ei olis tota kuvallista todistetta, voisin väittää, että harjottelin aika ansiokkaasti paimennushommia jo silloon. Tietty joskus piti juosta vähän toiseenkin suuntaan, kun Merrilammas oli hurja suuttuessaan ja puski niinku pässi.
Monella tapaa nostalginen kuva. Kiva kun jaoit sen. Voi se Ainukin oppia vielä jotain paimentamaan, vaikka niitä ihmislapsia, kuten äitinsäkin. Niitten ulkonäköön Ainu on pikkuturriaisesta tottunut.
VastaaPoista