Me suomenlapinkoirathan kuulutaan niin sanottuun PEVISA - ohjelmaan. Se tarkottaa sitä, että ennenku me voidaan hankkii Kennelliiton rekisteriin kelpaavia, puhdasrotuisia pentuja, meiltä tarttee tarkastaa ja terveeksi todeta ainaskin silmät ja lonkat. Se lonkkakuvaus ei ollu yhtään kivaa. Vaikka tutkimuksen ajaksi nukutettiin, mulla oli ainaskin paikat kipeenä monta päivää.Seitaa ei oo vielä tutkittu, eikä vissiin tutkitakaan, jos ei sillekin toivota pentuja, eikä meidän ihmiset nyt oikeen osaa päättää toivoisko ne vai ei..Sopivaa isäkoiraa ei oo löytynyt, vaikka on vähän katseltukin ja vaikka Seita meidän mielestä on maailman nätein ja suloisin, pilvenpehmoinen pallero, ei sen ulkonäkö näyttelytuomarin mielestä ollu mitenkään henkeäsalpaava (No, se tuomari oli sen verran hassu, ettei se tunnistanu edes Seitan väriä, joten ei kai sitä muutenkaan niin vakavasti tarttis ottaa).
Seita on käyny kaks kertaa näyttelyssä ja molemmilla kerroilla tuli EH, eli erittäin hyvä. Sillä on kuitenkin kuulemma vähän liian isot korvat ja pitkämäinen pää. Luonteestaan se on aina kehässä näyttäny ne paremmat puolet, mutta on se joskus aika kamala, kun se omii ja puolustaa niin kauheesti ruokaa ja tavaroita ja rähisee vieraille koirille.
Sekin tarttee ottaa huomioon, ettei meille mahdu asumaan enää yhtään uutta lapinkoiraa ja mitäs sitten tehdään, jos ei niille pentusille löytyiskään hyvää kotia..Maailmassa on jo ihan liikaa kodittomia koiria. Eikä toi matalampi oo oikeen tarpeeksi hyvässä kunnossakaan hoitamaan semmosia palleroita.
Aika monta hyvää syytä on olla siis edes harkitsematta uusia pentuja moneen vuoteen, mutta jostain syystä asia kumminkin vaivaa mieltä. Sitäpaitsi Seita täyttää elokuussa kolme vuotta. Sen jälkeen ei oikeestaan oo kuin vähän yli vuosi aikaa jahkailla, ettei siitä tulisi liian vanha saamaan ensimmäistä pentuetta..
Toisaalta mä luulen, että Seitasta tulis kyllä hyvä emokoira ja varmasti se tykkäis omista pentusista, kun se niin hyvin hoiti munkin omia...Mutta mistäs tähän hätään nyt löydettäis edes se terve, kaunispäinen, ei-uhoileva, mielellään kermanvärinen isikandidaatti. Ei kai mistään...
Aika monta hyvää syytä on olla siis edes harkitsematta uusia pentuja moneen vuoteen, mutta jostain syystä asia kumminkin vaivaa mieltä. Sitäpaitsi Seita täyttää elokuussa kolme vuotta. Sen jälkeen ei oikeestaan oo kuin vähän yli vuosi aikaa jahkailla, ettei siitä tulisi liian vanha saamaan ensimmäistä pentuetta..
Toisaalta mä luulen, että Seitasta tulis kyllä hyvä emokoira ja varmasti se tykkäis omista pentusista, kun se niin hyvin hoiti munkin omia...Mutta mistäs tähän hätään nyt löydettäis edes se terve, kaunispäinen, ei-uhoileva, mielellään kermanvärinen isikandidaatti. Ei kai mistään...
Rölli ;) mutta on vielä nuori.
VastaaPoistaVai oliko Seita paimensukuinen?
VastaaPoistaTerveystarkattuja koiria ei ole koskaan liikaa, vaikkei Seita koskaan pentuja saisikaan. :) Ja saahan siitä itselleen mielenrauhaa, jos selviää, että kaikki on hyvin. Ja jos jotain on vinksallaan niin tietää sitten senkin ja osaa ryhtyä mahdollisesti tarvittaviin toimenpiteisiin.
VastaaPoistaEH on hyvä tulos, enkä laittaisi liikaa painoarvoa pelkälle näyttelytulokselle. Seita on kuitenkin lapinkoiran näköinen ja urosta valkatessa voi sitten katsella yksilöitä, jotka eivät toista Seitan "virheitä". Luonnetta mie enemmän ajattelisin. :)
Isoja asioita, kannattaa harkita tarkkaan myös omaa jaksamista. :)
Ei ole Seita paimensukuinen, Hanna ja siinäpä se onkin, kun kaikki kiinnostavalta vaikuttaneet urokset ovat olleet paimensukuisia ja monet paimensukuisten omistajan haluavat pitää tiukasti kiinni linjansa puhtaudesta (onpa se sitten terveellistä tai järkevää tai ei..)
VastaaPoistaSe on minusta hieman monipiippuinen juttu tuo tarkastuksilla käynti, Wind-up-toy. Meillä tarkkaillaan koirien vointia hyvin läheltä, kun ne ovat ympäri vuorokauden melkein käsivarren mitan päässä. Eläinlääkäriinkin kiikutetaan heti, jos pientäkin epänormaaliutta ilmenee. Nuo silmä- ja lonkkajutut ovat kuitenkin sellaisia, ettei niiden kehittymistä voi mitenkään estää (terveellinen ravinto ja liikunta on minun mielestäni itsestäänselvä juttu muutenkin). Siksi en välttämättä halua edes etukäteen tietää riskeistä jotka VOIVAT joskus realisoitua.
VastaaPoistaSe on silti selvää, että pentuja ei meillä ryhdytä tekemään ilman perusteellista harkintaa ja terveystarkastuksia. Jälkeläisille ei mitään riskejä tee mieli siirtää..
tänne ainakin huolittais yksi pentu jos päätätte joskus teettää ;D
VastaaPoistaJaa, Utulle yksivuotislahjaksi pikkusisko !???! Tykkäisköhän se, tk :)
VastaaPoistaNo tottahan sitä pitää Utulle kaveri saada, ainakin jossain vaiheessa. ;) Voitaisiin muuten tuon Utun kanssa tulla piipahtamaan sielä teilläpäin katsomassa äitiä ja muita, tässä joskus kun ehtii ja teillekin sopii..
VastaaPoistaIlman muuta. Tervetuloa. Ilmoittele vaan vähän etukäteen, että ehdin raivata pahimmat sotkua ;-)
VastaaPoistaSe on se kermanväristen tyttölapinkoirien virka omia, rähistä ja vähän puolustaa.
VastaaPoistaHeti tuli yksi komea uros mieleen. Jipon enopuoli eli Tarutuulten Huomenlahja :) Siinä on kriteerit paikallaan, on tosin nuori vielä (heinäkuussa täyttää kaksi), mutta varmaan vuoden päästä saattais olla markkinoilla.
VastaaPoistahttp://www.tarutuulten.net/hupi.htm
Terveystarkastukset kannattaa silti teetättää, vaikka pentuja ei tekisikään. Rtujärjestö ja kasvattaja saavat arvokasta tietoa.
VastaaPoistaKiitos isivinkistä, quu :) Hupikoiruus vaikutti kotisivujen kuvauksessa oikein mielenkiintoiselta. Taidanpa ottaa yhteyttä.
VastaaPoistaNäistä terveystarkastusasioista minulla on omat, vahvat mielipiteeni ihan henkilökohtaisista syistä. Olen nimittäin itse joutunut niin paljon tekemisiin näiden sairauksiin ja perinnöllisyuyteen ja tutkimuksiin liittyvien asioiden kanssa, että en luota alkuunkaan ehdottomasti ja sokeasti sen paremmin tutkimustuloksiin kuin tilastoihinkaan.
PRA -tutkimukset ovat minusta yksi hyvä esimerkki siitä, miten innokkaat ja tunnolliset koiranomistajat on saatu sijoittamaan suuria summia testaukseen, josta ei sitten ole välitetty kaikille edes kertoa, ettei se paljasta kuin yhden PRA tyypin alttiuden. Eniten hyötyä siitä on tainnut kertyä testifirmojen pussiin.
Toki tieto on toisinaan hyväksi, mutta elämä ei ole tilastoja ja matematiikkaa. Ei edes jalostustoiminta ;-)
Ahaa, Dancing Queen, Seitan siskontyttö on siis tullut tätiinsä :)
VastaaPoistaTerveystarkastuksista saa kuitenkin jotain selville. Ja jos itsekin saa kurkata esimerkiksi lonkkakuvia, niin kyllähän siitä itsekin jo näkee jos siellä on jotain kamalaa.
VastaaPoistaJa jos ei jaksa uskoa täysillä noihin tutkimuksiin ja muihin (ainahan voi esim. silmäpeilauksessa toki käydä inhimillinen erehdys tms.), niin ainakin terppatuloksia voi pitää suuntaa-antavina, mikä mun mielestä on jo parempi kuin ei tietoa ollenkaan. :)
Tsemppiä suunnitelmiin!