Kivaa

Viikonloppuna me kaikki kolme nuorempaa koiraa päästiin korkeemman mukaan telttaleirille. Koko ajan satoi kuin saavista kaataen, eikä kameraa tullu pidettyä esillä ollenkaan, mutta voin vakuuttaa, että oli silti yhtä kivaa kuin Seitalla tossa kuvassa.

Ainua ei susi vieny, eikä kukaan muukaan menny hukkaan, vaikka kaikki sai kulkea ihan vapaana ilman talutinta (ne leiriläisetkin).

Teltta jäi sinne metsään vielä kuivumaan, kun lähdettiin kotiin. Kun korkeempi ihminen kokos porukkaa autoon, Ainu käpertyi kerälle telttaan ja sanoi, että hän voi kyllä jäädä vahtiin sitä sinne mettään muutamaks päiväks. Ei meidän korkeempi kumminkaan suostunu. Meidän olis tullu Ainua ikävä täällä kotona.