Ainu

Ei kuvia vieläkään, kun on ollut niin pimeää, sataa ja perheen parempi kamerankäyttäjäkin on edelleen Usman kanssa Lapissa.

Äänessä on nyt Millan, joka tahtoo merkitä muistiin viikon varrelta pari Ainun toilausta, etteivät ne unohdu:

Ainu on selvästi äitinsä tyttö, vaikka onkin oma persoonansa ja hieman rauhallisempi. Usma tuli mieleen viimeksi eilen, kun Mimmikissa livahti karkuun samalla ovenavauksella, kun tulin koiria lenkittämästä,. "Ota Mimmi kiinni", tokaisin enempiä ajattelematta ja Ainu toimi juuri niin kuin äitinsäkin. Se singahti karkurikissun perään otti kiinni ja linttasi sen varovasti maata vasten. Siinä se piteli sitä, kunnes tulin hakemaan, eikä kisu näyttänyt olevan moksiskaan. Itse asiassa se taisi olla hieman huvittunut aikaan saamastaan hässäkästä.

Toinen asia , jonka Ainu on oppinut ihan välittömästi on erilaisten tolppien ja puiden kiertäminen, kun hihnalenkillä naru kiertyy niiden ympäri. Tällä viikolla, kun olemme käyneet fleksilenkillä vähintään kaksi kertaa päivässä, siitä taidosta on ollut paljon hyötyä. En ymmärrä, miten sen oppiminen onkin ollut niin helppoa sekä Seitalle, Usmalle että Ainulle, vaikka kukaan kolmesta edellisestä koirastamme ei sitä oppinut, vaikkeivät nekään ihan tyhmiä olleet.

Pari päivää sitten se hoksasi makuuhuoneen oveen kiinnitetyn suden päätä kuvaavan sisustustarran. Sitä se katseli ja puhkui. Tunnisti aivan selvästi koiraeläimeksi. Myös telkkaria se seuraa mielellään, eikä puhettakaan, että se kuvittelisi kenenkään olevan sen härvelin takana. Lastenohjelmat ja mainokset viehättävät sitäkin, aivan kuin edesmennyttä Serikoiraamme, joka juoksi aina kiireellä yläkertaan telkkarin ääreen, kun alkoi kuulua Osuuspankin mainoksen musiikki. Siihen aikaan siinä mainoksessa esiintyi kultaisen noutajan pentu.

Sisäsiisteyden opettelemiseen on tällä viikolla viimeinkin panostettu. Koko kevät ja kesä on lepsuiltu sen asian kanssa pitämällä koiria paljon ulkona, kun en kertakaikkiaan jaksa jatkuvasti siivoilla lattioilta, enkä singahtaa viittätoista kertaa vuorokaudessa jotakuta pihalle pissattamaan. Pikkukoirathan pissivät tosi usein ja sitten on vielä nämä muutkin..

No, tällä viikolla asiassa on hieman edistytty, vaikkei Ainua voi vieläkään sisäsiistiksi sanoa. Viime yönä sillä oli vatsa sekaisin, enkä minä kertakaikkiaan jaksanut aamulla nousta sitä ulkoiluttamaan, kun viimeisen kerran olin käyttänyt ulkona puoli kolmelta yöllä.

Kun sitten herättyäni päivittelin keittiön lattialle ilmaantuneita kasoja, Ainu osoitti jälleen kerran loistavan Usmamaisen huumorintajunsa ja/tai logiikkansa: Se haki eteisen pissapaikalta sanomalehden, toi sen keittiöön ja länttäsi yhden pissalammikon päälle...Niin, että älä ihminen vaahtoa, Siivotaan yhdessä ;)