Kävin sit Lapissa. Paimensin siellä nuorisoa viikon verran. Ketut mulle aina öisin huuteli ja yritti houkutella mukaansa, mutta en mä viittiny ketuks ruveta, kun Ainullakin oli kotona mua ikävä (mä huomasin sen siitä, että se pusutti mut ihan limaseks, kun tulin takaisin, Kyllä matalampikin pusutti, mutta se ainakin väittää, ettei limastanu).Löysin sieltä reissusta tommoset sarvet ja olisin halunnu tuoda ne kotiin, mutten jaksanu kantaa koko matkaa, eikä korkeempi ihminen suostunu auttaan, kun sillä oli kuulemma repussa jo ihan tarpeeksi tavaraa,
Oli kiva reissu taas, mutta oli kyllä kivaa tulla kotiinkin.
Ilman reissuja ei yhtään tiedä miten hyvä kotona onkaan. Hianot sarvet löysit ja kiltisti teit kun jätit ne hiirille.
VastaaPoistaMinen ois raaskinu jättää hiirille, olisin kaivellu korkiamman repusta pois vaikka näkkärit hiirulaisille ja tunkenu sarvet tilalle.
VastaaPoistaKyllä oli hieno löytö! Hyvää juhannusta :)
VastaaPoistaSe on hienoa päästä välillä reissaamaan koska kotiin on sitten niin kiva palata rakkaiden luokse!
VastaaPoistaJuu, Isopeikko, seikkailijakoirana on kivaa, mutta on kotona pehmoleluna olossakin puolensa.
VastaaPoistaMä luulen kans, että hiirut olis tykänny enemmän niistä näkkäreistä, Aila, mutta toi korkeempi väitti, että ne sarvet olis törröttäny repussa liikaa. Tylsäää..
Kiitos samoin, Naukulan Mamma ja kisutytöt.
Näin on, Katjusha :)