Kyllä ne lumipesut vähä auttoi. Ei tarvittu poppakonsteja. Vaaleanpunainen Seita ei varmaan muuten olis hassumpi näky, mut sen pitäis olla punanen silleen tasasesti, ei läikikäs niinku eilen. Missikisoihin me kuulemma ollaan menossa vasta kesäkuussa ja ilmeisesti vaan sen yhden kerran, kun ei noi meidän ihmiset oikein ymmärrä semmosten kauneuskilpailujen päälle. Ne tietää kuulemma ihan ilman mitään ruusukkeitakin, että me ollaan maailman ihanimpia lapinkoiratyttöjä. Perimmäinen syy taitaa kuitenkin olla siinä, ettei ne ittekkään osaa käyttäytyä semmosissa näytelmissä. Kuinka ne sit osais opettaa meitä olemaan hienosti, niinku missikoiran kuuluu.Lenkillä Seita löysi tommosen kivan paakun. Mä halusin sen kans, mut ei se antanu. Se tahtoo pitää aina kaiken ite: omat ja toisten ruuat, lelut, paakut ja kaikki. Mut ei se mitään. Sitte me voidaan leikkii rosvoo ja mä voin pihistää siltä kaikkee. Sit jos sille tulee paha mieli tai se ihan oikeesti suuttuu, mä kyllä aina annan sille, mitä se haluaa. Tartteehan isosiskon pitää pienemmästä huolta ja kyllähän mä pidän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti