Missikoira ja pehmolelu

Hitsi, et oli kuulkaa jännä päivä meillä molemmilla. Mä kävin nyt sitte siellä näytelmissä misseilemässä ja Seita pehmoleluna lastenleirillä (kattokaa ny, kun se on ihan linttaan silitetty).

Ensin kotona mä meinasin, etten kyllä erityisemmin piittaa mokomasta misseilystä, jos sitä varten pitää peseytyä, eikä sen jälkeen saa tehdä mitään kivaa lenkillä (niinku rypee lätäköissä, myyrästää tai kaivaa raatoja mutaiselta pellolta). Siellä näyttelypaikalla ne harmit kyllä sitte unohtui ja rapaakin oli tarjolla ihan yllin kyllin, niin ettei mua oikeestaan olis kannattanu etukäteen pestäkään.

Siellä oli tosi paljo koiria, ihmisiä ja kaikkia jänniä hajuja. Mä tykästyin ihan erityisesti yhteen komeeseen poikakoiraan jonka kennelnimi on Sydäntalven Zodiac (siinä hötäkässä mun ihminen unohti kysyy sen oikeen nimen) ja sit semmoseen söpöön, kilttiin tyttölappariin, jonka nimi oli Ciku. Se näytti siltä, et sitä ujostutti ja mä kutittelin sitä vähä kuonolla, et ota ihan rennosti vaan, kyllä muakin vähän jänskättää, mutta eiköhän me tästä selvitä ja niin sit selvittiinkin...vaikka aluks näytti aika huolestuttavalta.

Kävi nimittäin niin, että se tyttö, jonka piti esittää mut siellä näyttelyssä, ei tullu paikalle ollenkaan, eikä mun ihminen tavoittanu niitä puhelimellakaan. Me tietysti ensin huolestuttiin, että nyt niille on tapahtunu jotain kamalaa, mut sit me hoksattiin, että nolosti käy meidänkin, jos ei ole ketään, joka mut esittelis, kun ton oman ihmisen kinttu on niin huonossa hölköttelykunnossa. Onneks sitte tommonen ihana, kiltti Laura, jota me ei edes tunnettu ennestään, lupas esittää mut kehässä. Tossa kuvassa ne tuomarin kans just tarkastaa, että mulla on purukalusto kunnossa.

Ensi mua vähä jänskätti niin, että oli ihan häntä lotjos, mutta sitte me päästiin vauhtiin ja kaks punasta nauhaa tuli ja kehut myös hyvästä esittämisestä (kiitos Lauralle!). Oon kuulemma eri hieno koira, vai mitä toi EH nyt mahtaakaan tarkottaa, mut tottahan mun ihmiset sen jo ennestään tiesikin...