Sitä kuvittelis, että tilusten vahtiminen olis koirille sopivaa hommaa, mutta ei täällä meillä. Nää meidän ihmiset on ymmärtäny asian taas ihan omalla tavallaan. Meitä koiria säilötään aitauksessa ja vahditaan ku kruununjalokiviä ja yks pieni kissa on pistetty vastaamaan koko tontin vartiointitöistä.
No, täytyy kyllä myöntää, että jos jostain kissasta siihen on, niin se on just toi Villiminttu, eli tuttavallisemmin Villis. Se on pehmoinen ja petollisen pienen näköinen karvapallero, mutta voi hurja minkä kokoisia vesimyyriä ja rottia se raahaa koko kesän näytille.
Meidän koko lauma kunnioittaa ja ihailee sitä syvästi. Kun se joskus suvaitsee tulla sisälle katsastamaan ruokakupin tarjonnan, me kaikki ihan jonotetaan, että saatais nuuhkia sen ihanaa pitkää turkkia ja pestä sen korvat. Pikkukissoille se sähisee, eikä kukaan uskalla harkitakaan, että rupeis sille ryppyileen, vaikka Piiskukin on ainakin kaks kertaa isompi kuin se.
Se on jo 10 vuotta vanha, vaikkei se yhtään näytä siltä. Ihmisiä kuulemma huolestuttaa, mitä sitten tapahtuu, kun me muutetaan täältä pois ja Villiksen pitäis ensimmäistä kertaa elämässään sopeutuu sisäkissaks, kun ei sitä voi siellä keskellä kaupunkii päästää vapaana juoksenteleen. Siinä voi kyllä vielä mennä sisustus uusiksi. Nyt Villiminttu on meidän puutarhavahti ja prinsessakissa.
No, täytyy kyllä myöntää, että jos jostain kissasta siihen on, niin se on just toi Villiminttu, eli tuttavallisemmin Villis. Se on pehmoinen ja petollisen pienen näköinen karvapallero, mutta voi hurja minkä kokoisia vesimyyriä ja rottia se raahaa koko kesän näytille.
Meidän koko lauma kunnioittaa ja ihailee sitä syvästi. Kun se joskus suvaitsee tulla sisälle katsastamaan ruokakupin tarjonnan, me kaikki ihan jonotetaan, että saatais nuuhkia sen ihanaa pitkää turkkia ja pestä sen korvat. Pikkukissoille se sähisee, eikä kukaan uskalla harkitakaan, että rupeis sille ryppyileen, vaikka Piiskukin on ainakin kaks kertaa isompi kuin se.
Se on jo 10 vuotta vanha, vaikkei se yhtään näytä siltä. Ihmisiä kuulemma huolestuttaa, mitä sitten tapahtuu, kun me muutetaan täältä pois ja Villiksen pitäis ensimmäistä kertaa elämässään sopeutuu sisäkissaks, kun ei sitä voi siellä keskellä kaupunkii päästää vapaana juoksenteleen. Siinä voi kyllä vielä mennä sisustus uusiksi. Nyt Villiminttu on meidän puutarhavahti ja prinsessakissa.
Niin söpö karvapallo kaukaa katsottuna. Vaan onpa uljas talonvahti ja metsästäjä.
VastaaPoistaJuu, moni kisu päältä pehmoinen, mutta aika terävä sisältä. Ja kenetkähän son just syöny, kun vielä roikkuu mustia karvoja suusta...
VastaaPoistameillä kävi joskus niin kun oli kaks kattia ja toinen oli sitten maalta kotoisin ja yhden kesän hänen kanssaan vietimmekin maalla, syksyllä muutettiin takasin kaupunkiin ja hankittiin kaveriksi kissa kaveri, kolme kuukautta meni ihan ok kunnes tää kolli alko kusee ja paskoo ihan ihmeellisiin paikkoihin eikä sopeutunut millää muotoa enää sisälle kun hiekkalaatikko ei olis voinu vähempään kiinnostaa.. Niimpä se lähti miehen vanhemmille maalle takaisin ja on siellä todella onnellinen <3 sillon se harmitti mutta nyt tiedän tehneeni oikein ;) toivottavasti teillä sopeutuu paremmin !!
VastaaPoistaVoi Heidi, sitä ihmettä minäkin toivon. Se on niin rakas kisu, että en ole valmis antamaan sitä kenenkään toisen hoitoon, mutta epäilen, että juuri noin sekin rupeaa käyttäytymään. Se ei nimittäin koskaan ole suostunut käyttämään "sisävessaa".
VastaaPoista