Unohdettu synttäripäivä

Mulloli kuulemma eilen yksvuotissynttäri, mut noi ihmiset unohti sen tyystin. Joku muu vois tämmösestä pahottaa mielensä ja toivoo, et olis saanu vähä kunnollisemmat omat ihmiset, mutta en mä noin pienistä piittaa - varsinkin, kun ne joka päivä kertoo mulle, että mä oon niille hirveen rakas, ja rapsuttaa, leikittää ja lenkittää ja antaa herkkujakin viimeistään sitten, kun mä pyydän.

Päivä oli samanlainen ku monet muutkin. Korkeempi lähti aamulla töihin. Matalamman piti päivällä jonnekin asioille, joten se pakkas meidätkin mukaan autoon, kun on viime aikoina päässy sattuun noita pikku insidenttejä. Yks yö me nimittäin imeskeltiin yhestä muistitikusta kaikki tiedot irti ja toissayönä käytettiin loppuun yks vaateharja...

No, meidät siis pakattiin nelipyöräseen ja heti ekaks ajeltiin sen kaupan pihaan, mistä matalampi aina hakee meille possunkorvia. Mullei nyt ollu oikeen korvafiilis, joten mä annoin Seitan syödä sen munkin oman sillä aikaa, kun ihminen kävi jossain, mistä se tuli takas joku kummallinen sähkövempele rinnuksissa. Sit me vaan odoteltiin kiltisti autossa, kun se kävi kaikissa kaupoissa, ennenku tultiin takas kotiin.

Seitaa ei paljo maisemat kiinnosta. Se vaan autossa aina nukkuu, mut mä kattelen ikkunasta ja nuuhkinkin vähän, jos se sattuu oleen raollaan. Kotona Seita sit kyllä keksi uuden jutun, josta varmasti vielä kuullaan enemmänkin. Se nimittäin opetteli karkaamaan aitauksesta ja teki sen vielä useampaan kertaan, ennenkuin ihminen keksi kuinka se tapahtuu. Onneksi se on tottelevainen tyttö. Ei menny tielle ja tuli heti, kun ihminen hoksas sen ikkunasta ja huusi..