Terveisiä Lapista

Mä oon kotona taas. Ihminen lupas laittaa tänne paljon kuvia reissusta, mutta alotetaan näistä. Tästä te näätte, mitä me siellä oikeen tehtiin. Me siis paimennettiin noita ihmisenpoikasia viikon verran Lapissa. Joinakin päivinä ne käveli noi isot härvelit selässä jopa 14 kilsaa. Mullei ollu semmosta härveliä, mutta mä juoksinkin joka päivä ainakin kolminkertaisen matkan, kun kävin vähän väliä tarkistamssa, että jonon alkupäässä on kaikki hyvin ja jos joku poikkes reitiltä, lähdin heti kysyyn, et voisiks kuule tulla muiden joukkoon, ettet vaan mee hukkaan tai joudu suden suuhun.

Paimennushommissa mä keskityin siihen täysin, enkä menny kenenkään luo rapsutettavaksi , mutta taukopaikoilla olin niille pehmoleluna. Parina yönä piti myös maata teltan ovella vahtikoirana, kun näin että kauempana liikuskeli semmosia kummallisia sarvipäitä ja mua huolestutti, josko ne vaikka pyrkii telttaan lämmittelemään, kun oli niin kylmä yö.

'
Siellä oli paljo semmosia nuoria, joilla on kotonakin koira, eikä ne meinannu uskoo, kun korkeempi ihminen sanoi, ettei mua oo mitenkään koulutettu. Kumminkin mä osasin paimentaa. En karannu mihinkään,en haukkunu, en ollu vallaton, eikä mua missään vaiheessa tarvinnu pitää kytkettynä.

No yks nolo pikku juttu kyllä sattui, kun päivän vaelluksen jälkeen Juhanan sukat haisi niin hyvälle. Mä en kertakaikkiaan voinu vastustaa kiusausta vaan pihistin ne teltan eteisestä ja natustelin kantapäihin reiät. Kyllä mä tietysti NYT tajuun, ettei se ollu kiltisti tehty, mutta silloon se tuntui hyvältä idealta.

Kaiken kokoisia vesiäkin me ylitettiin. Mä muuten menin kans tuota puuta pitkin, mutta kävin kyllä uimassakin, menin moottoriveneellä, enkä käyttäny juoma-astiaakaan koko viikolla, vaan hörppäsin suoraan purosta aina kun jano iski. Taivaaltakin tuli vettä aika paljon ja välillä me oltiin aika märkiä, mutta oli se vaan hieno reissu.

'