Ira ja me

Ira on täällä vielä jonkin aikaa. Tänäänkin päästiin yhdessä järvelle. Me ollaan jo ihan kavereita.
Seita tosin innostu välillä leikkiin jotain jodlaavaa lintukoiraa ja haastaa sen kanssa riitaa, vaikkei mun mielestä kannattais.
Iralla oli tänään hanska mukana. Jos siellä oli jossain vaiheessa ollu käsi sisällä, se oli pudonnu matkalle.

Musta ei oo ollenkaan kilttii näyttää toiselle kieltä tai irvistää. Mä aina yritänki vähä sovitella noiden kahden välejä. Leikkitappelut on ihan ok, mutta semmosista oikeista mä en tykkää.

Se on muuten kumma, että toi Seita kyllä useinkin järjestää meidät liemeen tolla uhoamisellaan, mutta sitten, kun tulee tosipaikka, se odottaa, että joku muu hoitaa homman. Yleensä se on sit minä, joka joudun käyttään diplomatiaa. Onneks sillä on toistaiseksi pärjätty.