Joskus harvoin mä pääsen hetkeks pihalle naruun vahtikoiraks. Matalampi väittää, että mä oon ymmärtäny sen vahtimisen vähä väärin, kun lähinnä huutelen ohikulkeville koirille hävyttömiä.
Muutama päivä sitten jouduin kumminkin ulkoistetuks, kun riehuttiin Seitan kans vähä liikaa. Sain samalla ohjeistuksen, että sopis häätää kaikki vieraat kissat pois pihalta, kun ne hätyyttelee tinttejä ja varpusia ruokintapaikalla.No, mä pistin sitte heti toimeks, kun pihalla sattui sopivasti oleen kaks isoo kissanmötkälettä. Se punanen lähti ku ohjus, mutta tummanharmaa vaan katteli mua ku lehtopöllö puutarhatuolin karmilta ja oli sen näkönen, että ton kokoluokan piskejä mä tapaan pistellä sämpylän välissä aamupalaks.
Ihminen kumminkin jätti mut siihen narun päähän ja kohta se kuuli, kun mä pihalla kiljasin niinku olis ottanu kipeetä ja olsin kovasti säikähtäny.
Se haki mut äkkiä sisälle ja yritti kyllä kysellä, mitä oli oikeen tapahtunu, mutta emmä kertonu. Nolotti ja harmitti jonkin verran.. Sen vaan sanon, että kyllä kissat on arvaamattomia... Ei olis siitäkään kollista uskonu..
Näytät sitte sitte toiste :)
VastaaPoista