tiistai 14. kesäkuuta 2011

Ei kuvia, mutta kumminkin..


Nyt meistä ei oo yhtään kivoja kuvia, kun ihmisillä on niin kiirus. Saatte tyytyä Muskaan, joka helteillä vilvoitteli takaneduslaatoilla ja oli selvästi nyreissään kuumuudesta. Kuka käski ruveta kasvattamaan turkkia kesäkuussa. Vielä kuukausi sitten se oli melkein karvaton kissa..

Jänniä asioita kumminkin tapahtuu meille koirillekin. Ainu oli tänään eläinlääkärillä pistettävänä. Se joutui menemään sinne kävellen, kun korkeempi oli autolla töissä. Aika tiukaks meni aikataulu, kun vähän väliä piti pysähtyä ihmettelemään kaikenlaisia juttuja tai sit rapsuteltavaksi, kun melkein kaikkien vastaantulijoiden mielestä se oli niiin söpö (paitsi yhen norjanharmaahimukoiran, joka olis mielellään syöny sen, jos olis saanu).

Eläinlääkärissä se sai tehosterokotuksen ja eläinlääkäri kertoi, että nykyään ei enää suositella annettavaksi rabiesrokotusta samalla siks, että jos tulee sivuvaikutuksia, on helpompi tietää, mistä rokotuksesta ne tuli.

Ainu oli tosi reipas, eikä se kuulemma oo ollenkaan liian pulskakaan, vaikka painaa jo 11,5 kiloo (siis noin viis kiloo vähemmän ku mä!?1 Tuleekohan siitä isona karhu?!).

Mä lähen huomenna korkeemman ihmisen kanssa Lappiin ja sit ipanalla on jännä viikko, kun se on täällä ekan kerran ilman mua. Saa nähdä kuinka se pärjää. Voi munkin tietysti vähä tulla sitä ikävä, vaikkei nyt yhtään tunnu siltä, kun se osaa joskus olla vähä rasittava.

6 kommenttia:

  1. Jos siitä tulee karhu, niin peikko tulee kyllä katsomaan sitä. Ja saattaa rapsuttaakin vähän jos saa luvan :)

    VastaaPoista
  2. Ei oo Ainulla enonkaan mittoihin enää kauheesti matkaa. Jere kävi tässä taannoin leikkimässä emännän isän bordercollie-Topin kanssa. Topi oli hujahtanut korkeudessa jo Jeren ohi ja painoakin oli melkein saman verran, ja Topi täytti vasta 5kk. Niin ne lapset kasvaa kauheen nopeesti ettei ehdi edes tajuta...

    VastaaPoista
  3. Harmaahirmukoirat osaavat kyllä esittää pelottavia, mutta oikeesti ne on vain leikkikaveria vailla. Huonot käytöstavat niin kuin meidän Rassilla!

    VastaaPoista
  4. Mulla oli aikoinaan valkoinen angorakissa, Mikki. Joka kesä sen turkki leikattiin pois, jäi vain häntään, päähän ja jalkoihin karvapeite. Että se saatto olla silloin melkoisen rumannäköinen, heh. Se oppi helteiden alettua siihen, että kun kuuli vaikka kynsisaksienkin äänen, se heittäytyi maahan selälleen, ketarat ojossa, odottamaan helpottavaa olotilaa ja karvapeitteen menetystä.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Ja koska ihana blogspot ei anna jostain syystä vastata viesteihin niin lähetän nyt sen sitte tänne :)

    :) Alkaa käydä hirmu villiksi, nyt on jo tavallaan leikkimisellä harjoiteltu tälläistä agilityä, ostettiin semmoinen agi putki ja tyttöhän pelotta päästää putkesta läpi vaan! :D Meidän Tsarmi ei uskalla tulla semmoista lähellekkään, eikä tarvikkaan, viettää eläkepäiviä ;)

    VastaaPoista