perjantai 3. kesäkuuta 2011

Essiä ei ole enää

Kun mä tulin näitten ihmisten omaksi koiraksi, Essi oli vasta 15 vuotta vanha. Se oli saanu olla pitkään pentu, kun sen emo hoiti sitä kolmetoista vuotta. Mulle on kerrottu, että se oli pienenä yhtä sporttinen ja tarmokas kuin mäkin, mutta en mä tiedä uskoisinko, kun ei se Seitan ja mun kanssa enää paljon jaksanu riehua.
Vuosi vuodelta se harmaantui ja tassuja alkoi särkeä. Sateisilla säillä ne nappaili ton matalamman kanssa lääkkeitä vierekkäisistä purkeista ja jotenkin ne pärjäili viime viikkoon saakka. Sitten Essiressukka meni niin huonoon kuntoon, että ihmiset tiesi, että nyt ei enää parempia aikoja ole odotettavissa.

Aamulla korkeempi nosti sen autoon ja matalampi jäi kotiin itkemään. Kyllä me kaikki eläimetkin tiedettiin, että nyt on hyvästien aika. Sitten Essi tuotiin takaisin kotiin ja laitettiin kuoppaan syreenin katveeseen nukkumaan. Siellä sen tassuihin ja vatsaan ei ainakaan enää tee kipeetä.

18 vuotta on pitkä elämä koiralle ja ihmisellekin. Meidän matalampi oli auttamassa Essiä maailmaan ja sen ikipentu se aina olikin. Mitenkähän me saatais se nyt huomaamaan, että vaikka meillä kaikilla on Essiä ikävä, just nyt meillä on vielä aikaa iloita toisistamme ja pitää toisistamme huolta.

Kiitos rakas Essi kaikista yhteisistä vuosista. Odotathan meitä siellä koirien taivaassa. Matalampi on luvannut tulla aikanaan sinne samalle osastolle kans, jos vaan päästetään..


22 kommenttia:

  1. Voi kuinka surullista, mutta nyt on Essin hyvä olla, kun kivut ja säryt paina. Jaksamisia koko poppoolle, suru väistyy aikanaan ja muuttuu lämpimiksi muistoiksi.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Lepaa rauhassa Essi! Osanottoni, oman rakkaan elaimen poismeno, miten tarpeellinen tahansa, on aina raskasta!

    VastaaPoista
  4. Voi itku! Kyllä eläimet tietävät, milloin lähtö on edessä ja Essilläkin on nyt hyvä olla. Ikävää ja suruahan se ei poista, ei sitten millään. Halit sinulle ja paijaukset kaikille Essin kavereille.

    VastaaPoista
  5. Voi sentään. Tämä on sitä elämän toista puolta, mutta onpas siinä ollut Essillä jo hyvä pitkä elämä takana, että arvokkaan lähdön oli ansainnutkin! *hali*

    VastaaPoista
  6. Voimia kaikille. Nyt oli Essin vuoro lähteä sateenkaari sillalle.

    VastaaPoista
  7. Osanottoni. 18 vuotta on hurjan pitkä elinikä koiralle. Jaksamista koko poppoolle.

    VastaaPoista
  8. Voi ei, olipa surullinen uutinen. :( Voimia ja lämpöisiä ajatuksia täältä sinne! 18 vuotta on koiralle kunnioitettava ikä. Lepää rauhassa Essi!

    VastaaPoista
  9. Osanotto suruun myös meiltä. Essi eli pitkän ja onnellisen koiranelämän, nyt kirmailee vailla kipuja koirien vihreillä niityillä :)

    VastaaPoista
  10. Voi teitä jäljelle jääneitä, Essiähän ei maalliset murheet enää paina. Onneksi matalammalle ja korkeemmalle jäi vielä teitä muita karvatteja raaputettavaksi. Tsemppiä.

    VastaaPoista
  11. voi essiä, hyvää matkaa uuteen kotiin!

    VastaaPoista
  12. Essi siellä nyt lepäilee ilman kipuja.Teille voimia sinne!

    VastaaPoista
  13. Lämmin kiitos osaaottavista kommenteista.

    VastaaPoista
  14. paljon haluauksia surun keskelle. Nukkekoti Jie/taina ja sasu, Pinja koirat

    VastaaPoista
  15. Hyvää matkaa Essille uusiin tuuliin, jaksamisia essin perheelle. Ihanaa, kun Essi sai elää kansssanne kokoniset 18v. Nyt Essi voi taas juosta, eikä pakota tassu.

    Leena

    VastaaPoista
  16. Minä olen vain niin mahdottoman onnellinen , että Usma ja Seita sai teiltä parhaimman kodin ikinä . Tulee aina niin hyvä mieli kun lukee teitin elämästä vaikkakin se on nyt murheellista...
    Kaikkea hyvää teille IHAN kaikille :) Olkoon elämänne onnellista ja ...

    VastaaPoista
  17. Vanhan koiran muistolle

    Niin puhtaasta uskosta,
    jossa koirat eivät seuraisi meitä Taivaan iloon, olen luopunut kauan sitten.
    On Taivaani: niittyjä, polkuja, pientareita,
    pajupensaita villeinä levinneitä.

    Siellä minä ja koirani, he kaikki,
    teemme pitkiä retkiä, ilman kahletta välillämme.
    Juomme purosta vettä, nousemme kukkuloille jonne hetkeksi jäämme.
    On Taivaani sininen taivas vain yllä päämme.

    Luulenpa, Sinä lähtenyt, et välitä maisemista, vain minua palvot, kuin ennen.
    Siellä, Taivaassa, vain koira voi tehdä niin.

    Oma runoni, suuressa surussa kirjoitettu v.2000

    VastaaPoista