Hoidossa

Eilen me Seitan kanssa päästiin hetkeks mummolaan hoitoon, kun matalampi ihminen lähti kuulemma tontun kans treffeille. Siellä mummolassa on kyllä kivaa, kun ne antaa meille aina kaikenlaisia herkkuja ja silittää paljon. On siellä vanha koiraneitikin, mutta se ei vieläkään tykkää meistä.

Eilen se niitten korkeempi ihminen yllättäen laittoi meille fleksit kauluriin ja meinas lähteä viemään meitä pihalle. Silloon Seita löi nelitassujarrutuksen päälle. Se vissiin luuli, että siinä oli kyse jostain dognappauksesta. Onneks se on niin pieni, että se on aika hyvin vietävissä, vaikkei niin tahtoiskaan. Sitäpaitsi se on sillä ihan perusasenteena kaikkiin asioihin, että ensin sanotaan jyrkkä Ei ja sitte kumminkin suostutaan.

No, sit ku oma ihminen palas niiltä treffeiltä, me viihdyttiin jo niin hyvin, ettei oltu kotiin lähdössä ollenkaan. Leluja oli ympäriinsä ja siellä oli vieraitakin, jotka rapsutti meitä vattasta. Mikäs siinä oli ollessa. Vasta sitten, kun matalampi ihminen hoksas sanoo sen mun korkeemman ihmisen nimen ja ehdotti, et mennään kattoon olisko se jo tullut kotia, mä valpastuin heti ja kipaisin ovelle. Se on tärkee nimi, kun se on mun kaikista kivoin ihminen. Ja oli se tullu, kun mekin palattiin kotia. Jeeee!