Jumppaa varastoon

Tänään me jumpattiin varastoon, kun huomenna korkeempi taas lähtee töihin ja sit me ei päästä lenkille ennenku lauantaina. Toi ylin kuva näytti ihmisen mielestä ensin ihan pystyynnostetulta kettupuuhkalta. Sitten, kun sitä katsoi lähempää, näytti siltä kuin mun ympärillä olis hopeinen sädekehä, mut eihän se mikään sädekehä oo. Se on Seita vaan mun takana.

Seitasta piti sit ottaa erikseen yksityiskuva, kun ei se kerinny hymyileen, vaikka käskettiin, ja siltä meni vahingos silmät kiinni, kun korkeempi otti kuvan. Maisemassa on nyt jänniä värejä, vaikka onkin aika märkää.

Saas nähdä, kuinka me saadaan aikamme kulumaan, kun matalampi meinaa mennä muutamaksi päiväksi töihin. Sitä se ei oo vielä koskaan meidän olemassaoloaikana tehnytkään. Onneks me nyt vissiin sitten vältytään ainakin hetken siltä sen koirankoulutusinspiraatiolta, kun se pääsee kouluttaan niitä ihmisenpentuja.