tiistai 27. heinäkuuta 2010

Minka ja Tosca

Eilen meidän ihmiset unohti kokonaan käytöstavat ja lähti ilman meitä ajelulle jonnekin. Takas ne tuli tuoksuen noilta kissoilta, joita me tavataan aina ajaa puuhun ton matalamman siskon luona.
Toi mustavalkonen, suurikitainen, pantteri on Minka. Se kuulemma asui ton ihmisensä kanssa näitten meidän ihmisten kanssa silloon, kun se oli pikkupentu. Me ei sitä kyllä muisteta, kun ei meitä ollu silloon vielä olemassakaan.
Toi kuusivarpainen jellona on sit Tosca, meidän Muskan velipoika. Sekin asui meillä vähän aikaa enneku pääsi omaan kotiin ton Minkan kaveriksi. Se me voitais kyllä muistaa, jos ei meillä olis just silloon ollu niin paljon omia juttuja ja jos me oltais saatu maistaa sitä, mutta kun matalampi varmaankin kielsi. Yleensä se ei anna purra tai ees imeskellä lapasen kokoisia kissoja..
Tasan ei käy onnenlahjat kissoillakaan. Siinä missä Muska on pikkuinen, mutta hurjan rohkea ja topakka kissatyttö, toi Tosca on mahdottoman säikky otus. Siksi sitä onkin niin kiva kiusata ja jahdata puuhun.
Saas nähdä leppyykö se meidän ihmisille ikinä, kun se muistaa, että ne on just niitä, joitten kanssa me tavataan tulla sitä hätyyttelemään. Aika epäluulosesti se tossa kuvassakin näyttää niitä tuijottavan.

1 kommentti:

  1. Tosca ainakin tietää kuka nostaa kissan hännän :) Aika vakuuttava häntä. Minkalla on paljon kaposempi.

    VastaaPoista