6 viikkoo ja siru niskassa

Mun pienet pakattiin iltapäivällä auton perään ja vietiin hetkeks jonnekin. Kun ne tuotiin takas, niille oli pistetty niskaan reikä ja joku härveli. Matalampi sanoi, että nyt ne ei mene niin helposti hukkaan, kun sirusta lukemalla tietää aina kuka on kuka.

Olsin mä tienny muutenkin ja aivan varmasti ne menee hukkaan kaapin taa niin kauan kuin mahtuu, oli siruja tai ei...No, oli se pistäminen matalamman mielestäkin niin kamalaa, että se katsoi vieressä aina niin kauan kuin pentu tutkittiin, mutta juoksi karkuun hakemaan uutta pentua eläinlääkärin pöydälle aina, kun jotain pistettiin.
Kun ipanat tuotiin takas, niistä napattiin valokuvat pihalla. Uula on vähän myrtsi tossa kuvassa, kun se eläinlääkäri kopeloitti sen vatsan alustaa, eikä löytäny sieltä ollenkaan semmosia palluroita, jotka poikakoirilla pitäis olla.

Niitä mennään etsimään vissiin ens viikolla uudestaan, eikä Uula voi muuttaa uuteen, omaan kotiin, ennenku tiedetään varmasti, että sillä on ne semmoset, eikä missään oo mitään vikaa..

Murrin kuva ei onnistunu ollenkaan. Siks sitä ei oo tässä.,, ja senkin pallurat oli vielä piilossa. Unni oli ainoo poika, jolla oli jo isojen poikien vehkeet. Ilmankos se on vähä leuhkan näkönen tossa kuvassa,



Ainu oli ainoo, joka ei itkeny yhtään, kun sitä pistettiin, mutta oli Utukin tosi reipas. Kun ne tuli takas kotiin, mä nuuhkin ja nuolin ne ihan yltympäriinsä ja kysyin onko niillä kaikki hyvin kumminkin ja onhan niillä. Eläinlääkärin mielestäkin ne oli niin söpöjä, että se pussas paria kuonolle. Se sanoi myös, että on hyvä, kun ne on tommosia hoikkia tyttöjä ja poikia niinku mäkin, (vaikka niillä onkin aina kupissa useampaa eri ruokaa). Mun nätit pienet pentuset..