Tänään kävi se eläinlääkäritäti meillä kotona kopeloimassa Uulan ja Murrin massun alustaa. Ei löytyny palluroita vieläkään.Matalammalle tuli jo vähän huoli ja hätä, että mitäs nyt tehdään, jos ei niitä löydykään. Se jutteli ensin sen lääkäritätin kanssa ja sitten vielä soitti mun kasvattajalle, sille jonka koira se mun sulhasmiäs Sakkekin on.
Sakella on jo aika paljon lapsia, kun se on niin vanha koira, eikä niissä juuri kivesvikaisuutta esiinny. Lapinkoirilla on kuulemma aika yleistä, että ne pallurat ilmaantuu vähän myöhemmin, mutta jos ei ilmaannu tarttee tehdä leikkaus, jotta ei tule kasvaimia vattaan, eikä kivesvikaiset poikakoirat voi osallistua näyttelyihinkään. Siksikin ostohinnasta pitää palauttaa kolmasosa, jos pentunen osoittautuu sillä tavalla vikaiseksi..
No, mä en noista pallura-asioista paljon ymmärrä, kun oon tyttökoira. Mun pennuille kävi nyt kuitenkin niin, että sinne, minne Murrin piti mennä, muuttaakin huomenna Unni ja Murri jää meille odottelemaan palluroita ja uutta kotia.
Unnilla on totta totisesti ollu vientiä joka suuntaan jo tähän mennessä nuoresta iästään huolimatta. Saa nähdä, minne se vielä ehtiikään..
Maailmassa on paljon mutkia, joskus ne on ihan solmussakin :)
VastaaPoista