Eilen haettiin omiin koteihinsa Utu ja Murri. Murri pääsi Ransukoiran pikkuveljeksi. Sekin on lappari ja tykkäsi kuulemma kovasti, kun sai ison pienen leikkikaverin. Murrin uudet ihmiset ei meinannu edes uskoa, että meidän pennut täyttää vasta lauantaina yheksän viikkoo, kun Murri on niin iso. (Näissä kuvissa ei nyt kumminkaan oo Murria, jonka oikeaksi nimeksi tuli Ressu, vaan Uula ja Ainu).Tänä aamuna Ainun kaverina oli jäljellä vielä Uula. Se on edelleen kiltti, pehmoinen pallero ja sen korvat on vieläkin niin luppaset, että matalampi jo miettii mahtaako sille tulla taitekorvat.
Sisällä talossa pennut pisti jo päreiksi yhden harjan ja kihvelin. Nyt löytyi mattotelineeltä vielä yksi harja. Pitihän sekin körmyyttää..
Kyllä muakin pienenä siivousala houkutti, mutta kyllä mä nykyään jätän ne hommat jo ihmisille.Sotkeminen on paljon hauskempaa.
Murrikin on kyllä ihan hyvä nimi. Mutta itse saa valita :) Hyvä että Ressulle löytyi hyvä koti ja kaveri. Peikko oli jo köyttänyt itsensä seinään, ettei se tullut hakemaan piäntä koeraa metsään. Se köysi oli jo aika rispaantunut ja täynnä peikon hampaanjälkiä.
VastaaPoistaIhana, iso ja pörröinen peikkokoira se Murri olikin, mutta onneksi pääsi kotiin, jossa siitä varmasti tykätään ja pidetään huolta :)
VastaaPoista