torstai 3. syyskuuta 2009

Ilman Usmaa

Usma on ollu poissa jo kolme päivää. Aina, kun sen nimi sanotaan, mä huomaan sen kyllä, nostan korvat pystyyn ja kysyn, että MISSÄ?

Oikeestaan me ollaan kyllä pärjätty täällä aika hyvin. Matalampi ihminen on rapsutellu mua paljon. Lenkille Essi, Miisu ja Villiminttukin on päässy mukaan niin, ettei mun oo ihan yksin tarvinnu juoksennella. Essi ei mun kanssa paljo jaksa leikkii, kun se on niin vanha ja vähän kärtty, mutta kisut on aika kivoja. Mä tapaan pestä niiden korvat ja varsinkin Villiminttu leikkii välillä mun kanssa ihan koiramaisia takaa-ajoleikkejäkin.

2 kommenttia:

  1. Ihan märkä ja vähän surkea koera. Kyä se siitä.

    VastaaPoista
  2. Onneksi on Villimintun kaltaisia kisuja, jotka käyvät vaikka koirasta.
    Tarpeen niin vaatiessa.

    VastaaPoista