Ryytyny

Noin yleisesti ottaen mä oon nyt vähä ryytyny, kun tää juoksenteluaika ei tunnu oikeen kivalta. Ruokakaan ei maistu ja väsyttää. Eilen mä kumminkin lenkillä löysin huisin haisuisen läjän, jossa kävin sit vähän pyörimässä. Toi korkeempi kun on niin hidasta sorttia, että ei se ehtiny sanoo, ettei saa ja sit se oli jo myöhäistä.

Seitakin meni siitä döfiksestä ihan pois tolaltaan. Kotipihalla se yritti nuolla mut puhtaaksi ja kun lemu ei lähteny, se yritti kiskoo musta ne haisukarvat irti. Sisällä ihmiset ei kestäny mua ollenkaan, kun koko huusholli kuulemma lemus karhunkakalle (mistä ne muka tietää miltä karhunkakka haisee. Mä kyllä luulen, että se saatto olla jonkun muunkin otuksen läjä). Sit ne taas vei mut suihkuun. Lingota mun täytyi ihan itse ja kyllä mä sitten kiepuinkin nojatuolin ihan märäks. Se on just sopiva paikka kuivattaa pestyjä koiria. Vettävaluvana mä en viihdy yhtään, vaikka säitä pelkäämätön lapinkoira oonkin.

Lasku siitä mun lonkkakuvauslausunnosta kuulemma jo tuli, muttei tietenkään vielä sitä itse lausuntoa. Höh. Kasvattajakurssistakin toi matalampi sai todistuksen, vaikkei se kaikkea kokeessa tiennytkään ja oli ruokinta-asioista sen kouluttajan kanssa aivan eri mieltä.

Aika pöhköä muuten, että sinne oli kutsuttu esitelmöimään yhen valmisruokafirman myyntiedustaja, joka kumos kaiken, mitä Kennelliiton materiaaleissa ja monissa koirakirjoissakin neuvotaan. Sen mielestä pikkupennuillekin pitäis syöttää vaan sitä tietyn merkkistä tai muuta "laadukasta" valmisruokaa alusta pitäen. Riisivelli ja jauheliha ei kuulemma ravitse pentua ollenkaan oikeella tavalla. Maitotuotteita ei sais antaa ollenkaan, ei edes hapanmaitotuotteita. Sisäelimetkään ei sen mielestä sovi edes kaikkien aikuisten koirien ruuaksi ja vaikka mitä kummaa.

Mä en ainakaan haluis pelkkiä nappuloita ruveta syömään. Sitäpaitsi on se kumma, miten meidän esi-isät ja kaikki villit sudet ja ketutkin on saanu pentunsa syötettyä vahvoiks ja terveiks ilman niitä pussitettuja, värjättyjä papanoita. Höh.