sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Eka päivä koirana



Tommonen yleinen vinku ja hässäkkä pentulaatikossa eilen puhkes, kun mä lähdin ekaa kertaa sieltä tankkaamaan. Mullon kaiken aikaa ihan hirrrrmunen nälkä, mutta niin on noilla mun ipanoillakin. Eilisestä tähän päivään pari niistä on varmasti kasvattanu ympärysmittaansa jo puolella.

Onneks maitobaari toimii ja pöytiin tarjoilukin. Ihmiset kantaa mulle luomuporoa ja muuta herkkua heti, kun vaan pyydän ja välillä, vaikken pyytäiskään,, mutta Eukanuban penturuokaa EN syö. Siitä periaattesta pidän edelleen kiinni. Saas nähdä, mitä noi ipanat siitä tykkää sitten, kun niille semmosta ruvetaan tyrkyttelemään.

12 kommenttia:

  1. Aikamoinen härdelli ja vikinä.
    Usma, olet sinnikäs. Syö vain Luomuporoa, jotta voimistut. Ei mene kauaa pääset pian Seitan kanssa ulos järven jäälle juoksemaan, ei ihan heti ensin pitää olla noi taka- ja alapään paikat niinku kondiksessa.

    VastaaPoista
  2. Ihania Hobitteja, koko täsmää ja ruokahalu!
    Tsemppiä Usma!

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Voi, Onnea! <3 Ihanat piiperoiset! Siinä sitä vikinää, että täälläkin tassuttajien päät kääntyilivät, kun kuuntelivat, että mistä se tulee. =D Reippaita pentusia! Ja hyvä, että ruoka maistuu Usmallekin! Kyllä tuossa energiaa tarvitaankin! =D

    VastaaPoista
  5. Pienestä se koirana olo lähtee :) !

    VastaaPoista
  6. Oi mitä ihanaa vikinää!!!!
    Tsemppii näiden lapsosten hoidossa :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Anni, ja tosi kiva oli lukea, että olette oman laumanne kanssa palailemassa tänne lähemmäs :)

    Välitänpä vinkin Usmalle, Maiju ;-) Seita onkin nyt vähän hämillään ja yksinäinen, kun leikkikaveri on yhtäkkiä siirtynyt muihin harrastuksiin.

    Hehee, osuva vertaus, Maria Veikontytär :)

    Kiitos. On se jännä, miten otukset vauvojen äänet tunnistavat videon vääristämänäkin, Minz. Onko kenelläkään teidän eläimistä muuten ollut pentuja?

    Niinpä, Naukulan Mamma, ja kissanlapset ovat syntyessään vielä selvästi paremmin varustettuja kuin
    nämä avuttomat, pienet koiranpötkylät.

    On ne tosiaan suloisia, Katjusha, mutta onneksi vikinä taukoaa, kun masu on täynnä, eikä kukaan ole litistymässä emon ja pentulaatikon seinän väliin :)

    VastaaPoista
  8. Ne huoli kuiteskin sen pentulaatikon :) Koiran elämä on kovaa heti alusta saakka, tuollainen piäni vikisijä ei taida vielä paljoa ymmärtää...

    VastaaPoista
  9. Miten mie missasinkin tämän uutisen! Oikein paljon onnea sekä äitikoiralle että ihmisäidille. :) Hyvänkokoinen katras sieltä sitten pullahtikin maailmaan.

    VastaaPoista