sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Mun mönkiäiset



Voi kuulkaa, että on ollu hurja päivä tänään. Mullon ollu kurja olo jo kolme päivää ja korvatkin meni ihan kylmäks jo kaks päivää sitten, mutta ipanoita ei vaan alkanu ilmaantua ennenku lauantaina yheksän aikana illalla.
Tossa keskellä näkyy tommonen pieni ruskee. Se syntyi ensimmäisenä ja mä pelästyin sitä niin kamalasti, että pinkaisin karkuun ja meidän matalampi joutui riisuun sen päällyskuarestakin ja nyrhimään napanuoran poikki, vaikka se oikeestaan olis ollu mun homma.

Sille ipanalle tais jäädä jotain traumoja, kun äiti käyttäyty tälleen, koska se valittaa nyt kaikesta. Se ei oo edes mitään itkua ja ininää, vaan se melkeen haukkuu mut pystyyn heti, jos ei huolto pelaa. Matalampi arvelee, että sen täytyy olla tyttö, kun se on jo pienenä noin kova komentaan, muttei me vielä tiedetä varmaks, kun matalampi on vähä tumpelo katteleen koiravauvojen vattan alta, onks ne tyttöjä vai poikia. Tarttee tarkistaa se juttu sit huomenna päivänvalolla.
Näitä on nyt sit kuus tähän mennessä. Kaks tommosta samanväristä, ku minä itte. Niille on kummallekin kotikin jo tiedossa - ainaskin, jos toi komentoora on tyttö.

Mustia erilaisin merkein on sit ne loput neljä ...toistaseksi. Mullon nimittäin vattassa vieläkin vähän semmonen olo, että siellä vois vaikka olla joku matti myöhänen. Siks meillon vielä lakanatkin tossa kuvassa vaihtamatta.

Matalampi ei uskalla mennä nukkumaan, vaan valvoo mun vieressä nyt neljättä yötä peräkkäin siltä varalta, et mä tartten sen viimesen maailmaan saattamisessa jotain apuu. Kieltämättä mä oon jo aika sippi. Viimesimmän vauvan kanssa matalampi onneks jo auttoikin.

Muska kävi kattoos mun vauvoja ihan läheltä ja sen mielestä ne oli kivoja. Mimmi kävi kans ja se tais olla eri mieltä, koska se meni siitä suorinta tietä oksentaan keittiön matolle.

Piiskun ja Vinskin reaktiot näätte tosta kuvasta. Matalampi väittää, että ne näyttää siltä, ku tosiaan tarttisivat tota Tenaa, jota tossa keittiössä olevassa sähköroinalaatikossa mainostetaan (se siirreettiin pois mun pentulaatikon tieltä).

Seitakin kyllä kutsuttiin kattomaan mun ipanoita. Se näytti ihan siltä, että olis halunnu semmosia kans. Mä murrasin sille heti ja laitoin pään pentujen suojaks. Mun lapsia ei viedä eikä edes lainata vielä pitkään aikaan.

17 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon pikku-aidille, kylla on suloisia pentuja!!!!

    VastaaPoista
  2. Usma, sinulle suuret Onnittelut!
    Hienot pennut sait, pidä hyvä huoli heistä ja päästä tisuille vaan juomaan maitoa, että kasvavat isoiksi, sitten sinuakin helpottaa.

    VastaaPoista
  3. Huimasti onnea pentukoirien johdosta.

    Silloin kun sain 5vkoa. kuvan Teklasta, niin sillä oli siinä kita auki ja korvat sojossa. Olishan se jo siitä pitänyt arvata millainen moottoriturpa siitä oli tulossa. Taisi jankerikin todeta luonnetta kuvatessaa, että juttelee paljon:-)

    Ehkä siis kasvaa komentooraksi, jos on jo nyt komentooran elkeet:)

    VastaaPoista
  4. Voi onnea onnea palleroisista ihanoisista! :) Nyt taidan jättää tätä blogiasi lukematta ettei tule kauhea pentukuume.. :D No eis nyt sentään.. toivotaan..

    VastaaPoista
  5. Hyvää huomenta Matalampi ja Usma!
    Kylläpä olikin iloinen uutinen oikein sunnuntai-asia!
    Usma, pieni on varmaan vaan kauhean nälkäinen, haluaa kasvaa, ei siinä muuta!

    Kyllä minäkin olisin kauhuissani jos olisin ensin kipeä ja sitten olisi ykskaks jalkapallojoukkue huutamassa omaa tahtoaan.

    Sinä Usma kyllä selviät! Miten tuo Matalampi nyt saatais tolpilleen.
    Ilo saa ihmisen joskus unohtamaan lepäämisenkin!

    VastaaPoista
  6. Onnea perheenlisäyksen johdosta :) !

    VastaaPoista
  7. Usmalle paljon onnea ihania vauvoja :) ihania päiviä matalemalle vauvojen parissa. Nukkekoti Jie/taina, sasu ja pinja .)

    VastaaPoista
  8. Voi ei mitä ihania! Vaikka tästähän se raskas osuus vasta alkaakin, onnea uudelle äidille ja ihmisvanhemmille.

    VastaaPoista
  9. Oih ja voih! Pikkuisia pentulaisia putkahtanut vihdoinkin maailmaan! :)

    Onnea, onnea!

    VastaaPoista
  10. Usmalle onnittelut!
    Ihania söpöyksiä.

    VastaaPoista
  11. Oi mitä ihania palleroisia! Paljon onnea pentusista!

    VastaaPoista
  12. Huimasti onnea tuoreelle mammalle pentusista! :) Ihmisille ihania pennuntuoksutteluhetkiä! <3

    VastaaPoista
  13. Hurjan paljon onnea vauvakatraasta Usma! =)

    VastaaPoista
  14. Peikolta pöö jokaiselle piänelle koeranpoikaselle :)

    VastaaPoista
  15. Kiitos onnitteluksista. Kyllä täällä on nyt onnesta ja helpotuksesta myhkyrällä sekä ihmiset että emokoira :)

    VastaaPoista
  16. Onnea koko perheelle ja voi ihanuus mitä mössyköitä.

    Meillä muuten Manna kissalla kävi samalla tavalla, että aikanaan säikähti ensimmäistä pentua. Mamma raukka vaan yritti sännätä karkuun, kun Amadeus oli vasta puoliksi ulkomaailmassa. Mutta on se sellaista ensimmäisellä kerralla, että en ihmettele säikähdyksiä ollenkaan.

    VastaaPoista