maanantai 28. helmikuuta 2011

Mun asiat on nyt huonosti

Tänään on ollu kamala ja huonojen uutisten päivä, eikä tää taida iloks ihan lähiaikoina muuttuu. Selvis nyt sitten sekin, miksi mä olen ollu niin nuupallani ja miks noitten vauvojen maailmaan saattaminen kesti niin kauan.

Kolme päivää ennenku pentujen piti syntyy, sinne niitten portille ilmaantui kummallinen pullistuma. Matalampi kyllä tutki sitä ja yritti saada selville, mikä se vois olla, mutta ei se silloon selvinny.

Me kaikki toivottiin, että sitten, kun pennut syntyy, mun olokin taas paranee ja kaikenlaiset ylimääräiset pallurat katoaa sen sileän tien. Eipä kadonnu...kasvoivat vaan. Nousi kuume ja olo huononi kaiken aikaa.

Viikonloppuna matalampi jo soitti kaks kertaa päivystävälle eläinlääkärille ja tänään sitten semmoselle oikeelle..

Monen mutkan jälkeen se täti tuli kattoon mua ja niinku ne ryökäleet tapaa, se satutti mua. Me mentiin oikeen molempien ihmisten kanssa sinne eläinlääkärin vastaanotolle. Korkeemman sylissä mulla oli turvallinen olo, vaikka sattuikin ja mut nukutettiin.

Kun matalampi tuli hakeen mua pois, sille kerrottiin kurja uutinen: siellä, mistä vauvat syntyy, mulla on iso kasvain, jota se nuori eläinlääkäri ei itse osannu leikata sitä. Pois se pitäis kuitenkin saada ja mahdollisimman äkkiä.

Seinäjoella kaikki eläinklinikat oli ihan täyteen buukattu, kun hiihtolomalla ihmisillä on aikaa hoitaa eläintensä vaivoja. Niin me saatiin aika vasta ens maanantaiks.

Siihen saakka meidän pitäis jotenkin saada mun ulos pyrkivät sisuskalut kasvaimineen pysymään piilossa, ettei ne kuivu ja tulehdu. Kuumettakin mulla on ja alan olla aika väsyny.

Pennuistani pidän kuitenkin hyvää huolta niin kauan kun henki pihisee. Muutenkin oon ollu tosi kiltti ja reipas. Se eläinlääkärikin ihmetteli, kuinka tämmösiä koiria on olemassakaan.

Meidän matalampi itkee toisessa päässä taloa, kun se luulee, etten mä muka kuule. Seita ja korkeempi on koko viikon töissä ja yötkin poissa kotoa.

Mulla on aika paha olo siitä nukutuksesta ja ens maanantaina mut kai sitten nukutetaan uudestaan. En jaksa nyt ajatella semmosia. Yritän vaan jotenkin selvitä tästä päivästä..

16 kommenttia:

  1. Voi mamma parkaa :( Viikko on pitkä aika odotella, toivottavasti jaksat! Jospas ilmaantuisi joku peruutuspaikka..

    JAKSAMISIA!! <3

    VastaaPoista
  2. Voimia Usmalle, ihmisille ja pennuille! Täällä pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista
  3. Voi teitä ressukoita. Kyllä teillä huoli on, ennenkuin asia saadaan kuntoon.
    Pärjäilkää,,

    VastaaPoista
  4. Voi. Nyt eivät mitkään sanat taida lohduttaa ja auttaa. Voimia ja jaksamisia teille. Uskotaan ja luotetaan, että asiat järjestyvät parhaiten päin.

    VastaaPoista
  5. Voi kurja, kaikkea sitä pitääkin sattua! :( Oikein paljon jaksamista koko porukalle! Riittäähän Usmalla pennuille maito vai pitäisikö alkaa lisäruokkia (leikkauksen jälkeen ainakin?)?

    VastaaPoista
  6. Voi ei :( Voimia sekä Usmalle että kotiväelle! Minäkin mietin samaa kuin edellinen kommentoija Leila, ja että josko pentuset tarvis jopa varaäiskää hetkeksi leikkauksen jälkeisajaksi. Peukutukset täältä kaikkeen!

    VastaaPoista
  7. Kiitos ystävällisistä ajatuksista, Goto, Hanna, Sirkku, Isopeikko ja Naukulan Mamma.

    Pentusille aiotaan tilata emonmaidonvastiketta apteekkiin. Vielä kun löytyis jostain tarpeeksi pieni tuttipullo..

    VastaaPoista
  8. Minä olen ostanut apteekista sellaisen hyvin pienen tuttipullon,
    kysele, kyllä ne tilaavat jos ei ole varastoissa.

    VastaaPoista
  9. Voi Usmaa, toivottavasti kaikki kääntyy parempaan suuntaan, ollaan hengessä mukana! Voimahalit sinne!!

    VastaaPoista
  10. Iso voimahali sinulle. Samoin myös "matallikolle ja korkeudelle" jaksamista.

    VastaaPoista
  11. Koeta Usma sinnitellä, emäntäsi tekee kaikkensa että voit taas hyvin. terveisin, kaupunkikoira Peto

    VastaaPoista
  12. Voi Usmaliini, olet kylla todella hyva koiruus! Koeta jaksaa ensi maanantaihin, taalla pidetaan kanssa peukkuja etta kaikki kaantyy parhain pain!! Haleja ja pusutuksia sinulle ja ihanille pennuillesi!!!!

    VastaaPoista
  13. Kiitos kannustavista viesteistä. Ollaan myös saatu vinkkejä eläinlääkäreistä, joille voisi yrittää soittaa ja aikaistaa leikkaukseen pääsyä.

    Tilanne on vaan aika hankala, kun olen koko viikon lauman kanssa yksin, eikä mies pääse irrottautumaan leirityöstä.Minä en kykene ajamaan autoa, eikä pentuja voi jättää tunneiksi yksin.Ipanoille on myäs parempi, mitä pidempään saavat emon maitoa. Ei ole varmaa, että Usma enää leikkauksen jälkeen pystyy niitä täysipaioisesti ruokkimaan. Siksi viive on pentujen kannalta hyvä asia.

    Paikallinen eläinlääkäri myös jo lähetti selvittämänsä tiedot kasvaimen rakenteesta klinikalle, jonne leikkausaika saatiin...

    Emonmaidon vastikettakin tänne apteekkiin voidaan joutua vähän odottelemaan. Siksi tilaus täytyy tehdä ajoissa.

    On vaikea tietää, mikä olisi kaikkien kannalta pienin paha. Täytyy vain toivoa, että osaa tehdä oikeat ratkaisut..

    Aika liikuttuneena tänään kuitenkin huomasin, että Ainupikkuinen siristelee jo silmiään auki. Kuvia tulee esille, kunhan simmut mustasta naamasta erottuvat selvemmin :)

    VastaaPoista