Meille tuli äsken piäni yhteenotto ton matalamman kanssa. Kai se on sen merkki, että ollaan molemmat vielä hengissä.Se yritti syöttää mulle jotain kipulääkettä (Rimadyl), jonka se väitti olevan hyvän makuista. Essikin vetää niitä nappeja nassuunsa hyvällä halulla joka päivä, mut mä EN.
Eilen se jemmas mun makkaraan jotain punasia antiobiitteja. Luuli kai, että ne siinä nakin lisukkeena jää multa huomaamatta. Turha luulo. Tietenkin hoksasin, mutta annoin nyt ihan kiltteyttäni kerran anteeksi tommosen kömpelön huijausyrityksen... varsinkin kun olin vielä vähän siitä nukutuksesta pökkyrässä, mutta odottakoon vaan, jos se tänään yrittää samaa temppua. Silloon mä kyllä pruuttaan ne punaset pillerit kaaressa sen naamalle.
Mua vähän harmittaa. Huomaatte varmaan. Ottaa kipeetä ja on huono olo. Mä meen nyt hetkeks sängyn alle mököttään ja vähän suremaankin.
Kuuleppa Usma!
VastaaPoistaKUUDEN lapsen äidin,Sinun,luulisi ymmärtävän että olet nyt esimerkki.
Lääkkeet jotka on hankittu vaivan parantumiseksi, joskus vaivalla ja hädälläkin.
NE SYÖDÄÄN MUKISEMATTA, irvistellä saa, ei muuta!
Säestän Maria Veikontytärtä. Noin monen lapsen äidin pitää muistaa vastuu pikkuisistaan. Tsemppiä sinulle kuitenkin, älä anna periksi.
VastaaPoistaMinähän jo sanoin sun ihmiselle, että olet sitkeä! Mutta joskus voi olla paree antaa jossain asiassa vähän periksi. Niinku lääkkeiden otossa.
VastaaPoistaLääkkeet on kyllä pahoja. Peikot syökin niitä siksi, että tulee rumempia irvistyksiä. Ja ilman nakkejakin. Eikä ne nakitkaan ole niin kovin hyvejä, niistäkin tulee irvistyksiä kyllä.
VastaaPoista