Oho

Tänään meillä kävi kaksi semmosta perhettä, jotka tahtoo mun pennun niille asumaan. Tossa ylemmässä kuvassa on Usva ja toiseen kotiin piti mennä toinen parkinvärinen, eli Unni, joka näyttää tossa alemmassa, suttusessa kuvassa , kieltä.

Aina kaikki ei vaan mee niinku luullaan. Sitä voi vaikka rakastuarätkähtää ihan yllättäen. Niin tais käydä sille tytölle, joka tuli Unnia katsomaan, mutta tapasi Uulan.

Meidän matalampihan ehti just edellisessä postauksessa pähkäillä, kuinka se ei oikein saa selkoa Uulasta. Nyt se poika yllätti ja kiipes sen mukavan tytön syliin, maistoi sitä sormesta ja leikki sen kanssa kaikenlaista vaikka kuinka pitkään pikkukoiran aikaa.

Niin meidän Uula pääsee nyt sitten sen tytön omaksi koiraks ja Unnille etsitään uudestaan kotia. Parkinvärinen, puhelias , mutta hurjan nätti pikkukoira siis vailla kotia. Huhuu, haluisko joku tulla käymään, että Unnikin sais tilaisuuden hurmata jonkun tytön tai vaikka pojankin ;-)