Salaperäinen tyyppi

Uula syntyi pennuista viimeisenä ja oli aluksi aika ruipelo. Nyt ei kyllä enää oo. Sisuakin siitä löytyy ihan kotitarpeiks, vaikka se aluksi vaikutti vähän ujolta ipanalta.

Tänään se poltti päreensä, kun Unni koko ajan melus (Se on mahottoman kova poika juttelemaan) ja kömpi sen päällä. Kun Uula karjaisi oikein kunnon HAU:n, siinä hiljeni Unnikin hetkeksi ja se on kyllä harvinaista..

Uulalla on pehmoinen, tuuhea turkki, mutta ei semmoinen pitkä ja kiiltävä kuin Murrilla vaan ennemmin samanmoinen ku mulla. Eilen matalampi piti sitä irtokoirana keittiössä ja eteisessä. Sylissä se ei oikeen viihdy, mutta lattialla se juoksi heti luo silitettäväksi, kun sitä kutsui ja heilutti jo häntääkin kuin isot koirat.

Kaikista muista pennuista matalammalla on kuulemma jo jonkinmoinen käsitys. Uula vaan on vielä vähän arvoitus. Jos se onkin semmonen salaperäinen tyyppi.