Ihmeellinen juttu

Tänään mut vietiin sinne eläinklinikalle. Oli tarkotus leikata pois se kasvain, mutta uskokaa tai älkää, niin mitään pois leikattavaa ei löytyny!

Viikko sittenhän sitä möllykkää tutki ja käpälöi yks toinen eläinlääkäri. Vielä kolme päivää sitten se oli niin iso, että se täytti matalamman kouranpohjan kokonaan ja teki tosi kipeetä mun pepussa. Nyt se oli poissa.

Eläinlääkäri kertoi, että on nähny uransa aikana yhden samanmoisen tapauksen. Se sanoi, että se johtui jostain harmooneista ja voi tulla takas seuraavalla kerralla, kun mulle tulee juoksuaika, eikä se tietysti ihan vaaraton oo.

Sitä se ei oikeen osannu selittää, kuinka se niin nopeesti katos. Arvaili vähän, että mä olsin purru sen irti, mutta en oo.. Teki kyllä mieli, mutta oli se niin iso möykky, etten uskaltanu.

Nyt me ollaan vaan hirmu onnellisia ja vähä väsyneitä. Mun vauvat on sulosia, vaikka Ainu ja Murri yritti jo karata kotoa. Matalampi sai kumminkin ne kiinni puolessa välissä työhuoneen mattoa...

Joskus myöhemmin tänä keväänä multa vissiin leikataan vauvantekovehkeet pois, ettei näin kävis enää uudelleen, mutta sitä mä en murehdi vielä. Mun ihmiset on kuulemma nyt vaan hirmu iloisia musta ja mun vauvoista ja me yritetään nauttia noista ipanoista entistäkin enemmän, kun tiedetään, että ne on mun ainoat.