sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Unni

Unni on pennuista kaikkein eniten mun näköinen. Matalampi väittää, että se on suorastaan hätkähdyttävästi saman näkönen, vaikka onkin poika.

Se on nätti ja ketterä, mutta sillä on niin kuuluva ääni, että se vois kuulemma ihan hyvin isona ruveta vaikka palohälyttimeks, jos sattuu huvittaan...Vaikka ei pikkukoirista kyllä aina tiedä jääkö ne meluisiksi koko loppuiäkseen. Seitakin vikisi kovasti pienenä, mutta on nykyään ihan hiljanen.

Se taitaa kokea jonkinmoista vetoa noihin ruokakuppeihin, kun vähintään yks jalka pitää olla kipossa, jotta tietää, ettei eväät lopu kesken.





3 kommenttia:

  1. Hih, hih :) Ruuasta kannattaa pitää kiinni. Teillä on kyllä varmaan kova vilinä ja vilske siellä!

    VastaaPoista
  2. Voi apua, on se kaunis ja niin ihanan olevinaan :)

    VastaaPoista
  3. Alkaa olla, Naukulan Mamma. Ihan harmittaa, kun on niin kiire, ettei ehdi ottaa kuvia muistoksi parhaista hässäköistä :)

    Minustakin se on kaunis , Katjusha. Olenkohan kertonut sen sille liian monta kertaa, kun se on tuolla tavalla ylpistynyt ;-)

    VastaaPoista