EDIT: Huom.Tässä tekstissä kuvattu koira on oikeasti Usmaseidan Usva. Nimet ja sukupuolet olivat tätä kirjoittaessa emännällä vielä sekaisin.Tässä on Usmaseidan Unni. Se on mun oma, ihana vauva. Sille on jo oma ihminen, koti ja koirasisaruksiakin odottamassa, mutta nyt se on vielä mun oma pikkuinen, eikä kukaan vie sitä minnekään, kun mä pistän tassun päälle turvaksi.
Unnilla ja parilla muullakin on takatassussaan tuommoinen kannuskynsi, jonka jotkut kasvattajat kuulemma vieläkin leikkaa pois. Kai ne pelkää, että se rumentaa sitä koiraa tai tarttuu metsälenkillä risuihin ja repeää.Meidän matalampi soitti tänään eläinlääkärille varatakseen ajan niiden poistoon. Se eläinlääkäri yllätti kuitenkin iloisesti kertomalla, että se ei suostu tekemään koiravauvoille semmosia leikkauksia, koska ne tuottaa pennuille tarpeetonta kärsimystä. Se selitti, että tuommoiset leikkaukset kiellettiin sillä samalla lailla, joka määrää, ettei koirien häntiä ja korvia saa enää typistää.
Jos ne kannukset tosiaan sit aikuisena alkaa repeillä ja haitata, ne voi leikkauttaa sitten. Tarkoitus olis kuitenkin, että niistä leikataan kynnet aina samalla kuin muistakin varpaista. Sillä tavoin ne ei tartu niin helposti, eikä sille eläinlääkärille ole kuulemma vielä koskaan tuotu hoitoon koiraa, jolla semmonen kynsi olis revenny, vaikka tommoset kannukset on tosi yleisiä.
Me oltiin matalamman kanssa molemmat ilosia, ettei mun pikkuisia tartte satuttaa, eikä leikellä.
Toisilla roduilla kannuskynsi tai -kynnet takatassuissa ovat yleisiä, toisilla sitten taas ei. Meillähän oli Kissillä (coton) toisessa takatassussaan sellainen ja sen lääkäri nappasi pois samalla kertaa, kun Kissi oli nukutettuna sterilisaation takia. Meinasi, että se on niin lähellä suurta verisuonta ja valtimoa/laskimoa (en enää muista kumpaa), että jos itsekseen repeäisi, siinä on koiran henki kyseessä, että ehtisi ajoissa lääkärille polttamaan suoni kiinni ennen liian suurta verenhukkaa. Kissillä tuo kannus tosin oli sitä pehmeää anturamollukkaa muistuttava, missä ei ollut edes kynttä, sellainen melkein irrallinen kluntti turkin seassa.
VastaaPoistaMutta ei onneksi kaikki koirat olekaan niin "blondeja", mitä meidän Kissi, joka tippuisi taatusti jyrkänteeltä alas, jos sellainen eteensä sattuisi. Kissi kun ei varo yhtään mitään, vuosikaudet tippui samaan rikkinäiseen ojarumpuunkin, vaikka päivittäin samaa lenkkiä tehtiin. Tippuminen loppui, kun rumpu ja tie korjattiin...
miten viksu eläinlääkäri!
VastaaPoistamun viimeiseltä irskipentueelta leikattiin vain yhdeltä kannuskynnet, sitten sanoin että nyt loppu!
siihen aikaan häntien typistäminen oli vielä laillista, mutta siitä pennut ei olleet parin päivän ikäisinä moksiskaan.
onneksi sekin on nyt jo kiellettyä, vaikka myönnän että silmän tottuminen pitkähäntäisiin terriereihin kesti tovin. roosalla (melkein 12 v.) on jo pitkä häntä.
nauti vaan kokonaisista pennuistasi.
Siinä se varmaan samalla olikin hyvä hoitaa, kun koiruus oli valmiiksi nukutettuna, Minz. Noin minäkin varmaan sen hoitainkun muun toimenpiteen (esim. lonkkakuvauksen) yhteydessä,..Hihityttää kyllä aika tavalla tuo blondius,mutta ehkä kaikkien ei tarvitse olla fiksuja. Riittää, kun on söpö ja Kissi totisesti on ;)
VastaaPoistaNämä taitavat tosiaan olla paljon enemmän traditiosta ja tottumuksista riippuvia asioita kuin aina huomaammekaan, liskonainen. Enpä tiennytkään, että teidän Roosallakin on jo noin paljon ikää. Kuvissa se näyttää hyvin vetreältä:)
Viisaita kirjoititte. Minä tässä vaan ihastelen sitä, mikä söpöläinen tämä Unni-vauva on ja toivottelen mukavaa viikkoa.
VastaaPoistaOn niillä jokin tarkoitus, luulee peikko. Jos vaikka niistä tulee ratsukoiria, niin ne voivat kannustaa omilla kannuskynsillään :)
VastaaPoistairskeillä onkin tapana leikkiä ja peuhata tappiin asti kunnes kuolevat vanhuuteen seisovilta jaloiltaan. omat koirani ovat jaksaneet kolmentoista vuoden ikään, paitsi yksi menehtyi haimatulehdukseen yhdeksänvuotiaana ja yksi poika karkasi tyttöjen perään suoraan auton alle neliävuotiaana.
VastaaPoistasellaisia ikiliikkujia kuin aira samulin ikään. samanvärisiäkin.
Meidän vanhemmalla lapinkoiralla oli kanssa takajaloissa kannuskynnet ja toisessa jalassa jopa tuplakannus. Niitä ei kanssa pentuna poistettu, mikä oli ihan ok meidän mielestä eli ajateltiin leikata vain jos ne vaivaa. Tuskin niistä muuten vaivaa olisi ollut, mutta se tuplakannus jäi helposti nalkkiin leikkiessä ja repesi tosi pahasti pari kertaa. Sen takia ne kannukset sitten poistettiin kun koira oli noin 2-vuotias.
VastaaPoistaHei Usma, käy ottaa koppi kiinni Männiköltä. Jos vain jaksat hiukan nousta. Pieni kävely tekee hyvää välillä, koppi ei ole korkea, yletät siihen hyvin. Tunnustus sinulle. ♥ Olet ansainnut tämän ♥
VastaaPoistaTerveisiä pikkuotuksille lähettää Oodilta, jolla on molemmissa takajaloissa tuplakannukset :) Ei oo menoa haitanneet!
VastaaPoistaOsa kannuskynsistähän on vaan nahkalepareella kiinni ja niitten pois leikkaaminen ei ole suuri juttu, mutta jos ovat kiinteämmät, niin sitten pysyvät paremmin mukana menossa ja niitä ei tosiaan kannata leikellä tuosta vaan.
VastaaPoista