Kisut on kyllä jännittäviä otuksia.Ei ne oo ollenkaan niinku me koirat. Silti niitten kanssa voi päästä hyväksi kaveriksi ja keksiä monenlaista hauskaa.
Vinski on meidän kissoista kaikkein ujoin. Kun meidän ihmiset meni kattoon sitä, kun se oli vielä vauva, se yritti koko ajan karkuun, eikä tykänny yhtään silityksistä, eikä sylityksistä. Meni melkeen neljä vuotta ennenku se kesyyntyi.
Nykyään se onkin sitten oikeen halinalle. Tulee syliin, tykkää silityksestä ja siinä on sopivasti, mitä rutistaa, kun sekään ei oo mikään ihan pieni kisu niinku ei meidän Piiskukaan..Ei uskois, että Vinski on Mimmin veli. Siskoplikka on puolet pienempi ku velikissa ja kaikki rohkeuskin näyttää periytyneen Mimmille. Vinski on ennemmin semmonen ujo piimä, mutta kaikenlaisia tarvitaan..
Ja tylsäksihän se kävisi, jos kaikki samanlaisia olisi! :)
VastaaPoistaHei se taitaa johtua tosta nimestä! Täällä on kaima ihan samanlainen, kaikki on hui kamala pelottavaa mutta onneksi on sentään yksi syli mihin uskaltaa kömpiä <3
VastaaPoista