Seita on viilee tyyppi

On tässä pentuhötäkässä nyt ollu vähän kaikilla ihmettelemistä. Seita oli jo odotusaikana vähän kummissaan, kun mä muutuin niin paljo, enkä jaksanu enää riehuu niinku ennen.

Nyt se onkin sitte käyny korkeemman kanssa lenkeillä ihan ilman mua jo ainaskin kaks viikkoo. On sillä välillä ollu jotain koirakavereitakin, mutta enimmäkseen se on ollu ainoo koira ihmisen mukana ja se on kuulemma tehny sille hyvää.

Muutenhan se on maailman helpoin pieni jääkarhu ja suhtautuu asioihin tosi coolisti, mutta kohtaamiset toisten koirien kanssa saa sen ylikehittyneen kilpailuvietin heräämään. Sillon ihan ihme tarve puolustaa kaikkea omaansa ja omia toistenkin omaa ja lenkillä se on usein ruvennu haastaan riitaa ihan mahdottomienkin vastustajien kanssa. Mä oon sit yleensä yrittäny diplomaattisesti rauhotella tilannetta ja toistaseksi on pahemmat tilanteet vältetty.

Nyt, kun mä oon ollu kiinni noissa pennunhoitohommissa se on kuulemma ruvennu käyttäytyyn järkevämmin maailmalla. Ilmeisesti sen tarttee ottaa itse vastuu käyttäytymisensä seurauksista, kun en mä oo aina paikkaamassa sotkuja.

Tällä menolla siitä voi kehittyä vielä tuon suunnattoman söpöyden lisäksi oikein kelpo koira.