Essi

Essillä on pian synttärit. Se täyttää 15 vuotta. Sen äiti oli kuulemma tosi kaunis ja kiltti, mutta hiukan löyhämoraalinen, lapinkoira nimeltään Lecibsin Claudia. Oikeestaan se löyhä moraali, nimittäin työmoraali, oli kyllä niillä ihmisillä, jotka jätti aitauksen liian pitkäksi aikaa kesken ja naapurin maastonakki seropi pääsi livahtamaan aidan ali lemmekkäälle visiitille. Hyvin on Essi silti jaksanut jalkoja kasvattaa, vaikka sen iskä olikin semmoinen töpötassu. Yhtä hyvin ei käyny kaikille sen sisaruksille...

Korkeempi ihminen vie mua ja Essiä aina yhdessä lenkille, mutta se onkin ainoo juttu, mitä me koiramuorin kanssa yhdessä tehdään. Noissa kuvissa me ollaan lenksulla eräänä usvaisena aamuna. Essimuori tais saada musta tarpeekseen silloon, kun mä olin ihan kääpiöpallura ja purin sitä aivan hillittömästi. Se ei ollu tottunu sellaseen, eikä siihenkään, että joku toinen on pentu, kun se itse on aina saanu olla lauman nuorin koira. Se on myös sen verran kiltti, ettei oo kovin hyvä pitämään puoliaan.

Nyt meillä on sitte sukset vähä ristissä, eikä se oikeen tykkää Seitastakaan, kun se luulee, että blondi on samanlainen räiväke kuin minä pienenä. Mut ei se oo. Seitan kanssa niistä vois ehkä vaikka tulla kavereita, ellei meillä olis pikkusiskon kanssa niin paljo omaa kivaa, ettei muori oo päässy Seitaan kunnolla tutustumaankaan.

Ihan niinku ihmistenki maailmassa, nää laumaelämän kuviot on joskus vähä vaikeita...