Mä sitte tykkään tosta Seitasta. On kivaa, kun on tommonen pieni, pehmoinen sisko. Meidän ihmiset ei olis ikinä etukäteen arvannu, miten hyvin me tullaan toimeen. Ei ne tienny kyllä sitäkään, miten paljon erilaisia leikkejä kaksi lapinkoiranpentua osaa yhdessä keksiä.Tietenkin me painitaan ja petoillaan, niinku kaikki muutkin pennut, mutta me myös ajetaan toisiamme takaa, leikitään piilosta, syödään samaa luuta, pihistetään toisiltamme tavaroita, kätketään niitä ja sitte toinen etsii. Seita on hurjan hyvä hiipimään. Se on hulvattoman näkönen , kun se liikkuu niinkuin hidastetussa filmissä ja sitte yhtäkkiä hyökkää.
Aina, kun me ollaan hetken erossa meidän tulee toista ikävä ja sitku taas nähdään me pusutellaan ja halitaan. Koira on koiran paras lelu ja tarvittaessa myös hyvä tyyny. Ihmiset on ihan kivoja ja kyllä me niillekin käyttöä keksitään, mutta mun mielestä kaikilla kannattais kyllä olla oma sisko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti