Kuusivarpaiset kintaankokoiset

Kaksi kuusivarpaista kullanmurua. Yks, kaks kolme .. joo kuus on kummallakin.

Nyt ne kuusivarpaiset kintaankokoiset sitten tuli ja kyllä, niitä on kaks, vaikka yksi vaan piti tulla hoitoon siksi aikaa, että se haetaan sunnuntaina omaan kotiin! Toi korkeempi ihminen on kissuasioissa aivan yhtä pöhkö kuin matalakin (jos ei pöhkömpikin. Matalampi taitaa fanittaa vielä enemmän meitä koiria) . Eihän se voinu jättää tommosta pientä pörröstä karvakerää tapettavaksi. Jos me ei löydetä sille omaa kotia, se kai jää kans meille. Niin, että jos teidän kotona olis tilaa tommoselle kauniin tummalle kuusivarpaiselle, puolipitkäkarvaiselle otukselle, niin ottakaas meidän ihmisiin yhteyttä. Pistäkää vaikka viestiä kommenttilootaan, jos ette tunne niitä muuten, niin kattotaan voisko se muuttaa teille.

Meillä on kisuja jo viisi ja vaikka yksi onkin jo tooosi vanha, on se silti aika monta kissua yhteen huusholliin - varsinkin, kun meidän ihmiset haluais ruokkia, sylitellä, silitellä ja leikittää kaikki eläimet mahdollisimman perusteellisesti joka päivä.

Toi hiekanvärinen karvatti siis muuttaa Minkan kaveriksi Vimpeliin. Se on jo saletti juttu., mutta voi pienempi tupsukorva.. (ihminen ei oo edes kehdannu vielä kiusata sitä kurkkimalla onks se tyttö vai poika, kun ne ihan just vasta tuli)... tietenkin ne kohta rakastuu siihen, jos ei sitä pian joku muu halua, joku semmonen, joka pitäis siitä oikeen hyvää huolta koko sen mahdollisesti tosi pitkän elämän ajan. Löytyisköhän jostain joku semmonen?

Noi on selvästi vielä aika pieniä. Liian pieniä luovutusikäisiksi, arvailee emäntä. Matojakin niillä varmaan on, kun simmut on tommoset. Ihmiset antoi niille heti ensi töikseen lääkettä. On tämä kyllä hassu talo. Otuksia tupsahtelee harva se päivä. Nyt me kyllä lähdetään Essin kanssa lenkille vähän mietiskeleen tätäkin juttua...