Eilen mä karkasin. Luikahdin ihmisen jalkojen välistä, kun se avas oven viedäkseen pissupapereita pihalle ja sitte mä juoksin! Ihminen oli just tullu suihkusta ja sen tukka törrötti märkänä joka suuntaan. Sillee vauhdikkaaksi se sitte kuivu, kun tuuli sitä tuiversi, kun se jahtas mua melkeen tunnin takapihalla.
Eihän toi matalampikaan ihminen ny niin tyhmä oo, että juoksemalla yrittäis koiraa kiinni. Kyllä se kumminkin vähä siinä yritti singahdella. Hiipimistäkin se kokeili, ja huijaamista, mutta enimmäkseen houkuttelua ja komentamista. Turhaa touhua. Ei mua niin vaan nakiteta.
Lopulta mä kumminkin löysin niin mehevän vesimyyräntuoksun, että pitihän siihen perehtyä vähä syvällisemmin. Silloon mä juutuin risuihin ja se pääsi nappaamaan mut kiinni. Koko matkan kotiin se kanto mua ja nyyhki ja puhisi mun turkkkiin jotain Elviksestä, joka jäi just auton alle. Se sanoi, että mä oon sille kauheen rakas ja höpisi jostain koirakoulusta, jonne nyt vissiin on pakko mennä. Menkööt vaan mun puolestani. Toivottavasti siellä on pari luentoa koirien perusoikeuksistakin, eli vapaudesta, ruumiillisesta koskemattomuudesta, oikeudesta hauskanpitoon ja tolleen.
Illalla se sitten niisti, joi kuumaa mehua, käveli kummasti ja kurkki mua välillä syyttävästi alta kulmain. Mä lurjotin takas ja olin enimmäkseen vaan väsyny siitä hurjan pitkästä lenkistä, joka me korkeemman ihmisen ja Essin kans myöhemmin tehtiin. Kyllä mä kuulin, että ihmiset keskusteli vakavaan sävyyn ja mun nimi mainittiin monta kertaa, mutta mä vaan kääriydyin kerälle, enkä oikeen jaksanu edes leikkii Seitan kans.
Eihän toi matalampikaan ihminen ny niin tyhmä oo, että juoksemalla yrittäis koiraa kiinni. Kyllä se kumminkin vähä siinä yritti singahdella. Hiipimistäkin se kokeili, ja huijaamista, mutta enimmäkseen houkuttelua ja komentamista. Turhaa touhua. Ei mua niin vaan nakiteta.
Lopulta mä kumminkin löysin niin mehevän vesimyyräntuoksun, että pitihän siihen perehtyä vähä syvällisemmin. Silloon mä juutuin risuihin ja se pääsi nappaamaan mut kiinni. Koko matkan kotiin se kanto mua ja nyyhki ja puhisi mun turkkkiin jotain Elviksestä, joka jäi just auton alle. Se sanoi, että mä oon sille kauheen rakas ja höpisi jostain koirakoulusta, jonne nyt vissiin on pakko mennä. Menkööt vaan mun puolestani. Toivottavasti siellä on pari luentoa koirien perusoikeuksistakin, eli vapaudesta, ruumiillisesta koskemattomuudesta, oikeudesta hauskanpitoon ja tolleen.
Illalla se sitten niisti, joi kuumaa mehua, käveli kummasti ja kurkki mua välillä syyttävästi alta kulmain. Mä lurjotin takas ja olin enimmäkseen vaan väsyny siitä hurjan pitkästä lenkistä, joka me korkeemman ihmisen ja Essin kans myöhemmin tehtiin. Kyllä mä kuulin, että ihmiset keskusteli vakavaan sävyyn ja mun nimi mainittiin monta kertaa, mutta mä vaan kääriydyin kerälle, enkä oikeen jaksanu edes leikkii Seitan kans.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti